Yleensä pidän Mazzarellan kirjoista, mutta tästä kirjasta en pysty sanomaan mitään, sillä olen lukenut sen niin kauan aikaa sitten. Kirja on odottanut rekisteröimättömänä hyllyssäni marraskuuta, jolloin voin vapauttaa sen osallistuessani Kuukausivapautukset 2014-haasteeseen. Onneksi haasteen kirjoja ei tarvitse lukea (=uudelleen :D), vapauttaminen riittää.
Joten minun on pakko lainata viisaampia eli bloggaria, joka on kirjoittanut vaikutelmiaan kirjasta. Ehkä olen samaa mieltä, ehkä en!!

" Marraskuussa on neljä erilaista ihmiskohtaloa, neljä toisiinsa tapahtumapäivän kautta kytkeytyvää tarinaa, jotka levittävät lukijan silmiin kuvan kauheasta tulevaisuudesta. Novelleissa on viety pitkälle kaikki se, mikä meitä ihmisiä kuljettaa; kuolema, yksinäisyys, julkisuus, kauneus, ikävä. Jokaisessa novellissa viivytään yksin. Eletään lähitulevaisuutta - mikä ei mielestäni ollut lainkaan uskottavaa, sillä asiat tapahtuivat kirjassa v. 2012 (kirja on julkaistu v. 2004) - ja kahdessa viimeisessä novellissa on scifimäisiä piirteitä: pitkälle vietyä tietokonekommunikointia ja kuolemaa "edistäviä" palveluntarjoajia. "

" Marraskuu on varmaankin parasta lukea nimikkokuukautenaan. Tulee sellainen kylmä tunnelma, että kuka meistä lopulta välittää. Kolme ensimmäistä novellia nielin sellaisinaan, mutta viimeinen novelli on puuduttava. Hyvä kun jaksoin lukea loppuun, ja siis oikeasti hyvä, sillä lopun halauskohtaus on ihanan lämmin. Valoisa; se levittää kaikkien novellien henkilöiden päälle vähän toivoa, vaikka halaaminen tapahtuukin surullisen asian takia."
http://helmi-maariapisara.blogspot.fi/2012/11/marraskuu-mazzarellan-tapaan.html

Vapautan kirjan Kuopion reissullani kontrolloidusti minimiitissämme? tai villisti kirjaston vaihtohyllylle, jos sellainen löytyy.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Kontrolloitu/villi vapautus.
Lukuiloa!

Mazzarellaa olen lukenut kovasti ja tykännyt, tätä en ole aiemmin lukenut, joten piti ehdottomasti ottaa mukaan. Sitä paitsi voi olla, etten Mazzarellalta mitään fiktiivistä ole edes lukenut aiemmin, joten mielenkiinnolla odotan lukukokemusta. Kiitos!

Kylläpä oli yllätys, että Mazzarella kirjoittaa fiktiota niin eri lailla kuin esseitään. Epäuskottavaa, kömpelöä ja paikoin tuntui ihan huolimattomuudelta. Henkilöt olivat liian alleviivattuja. Loppuun asti kuitenkin luin ja mietin kuinka se paljon johtui siitä, että halusin tietää, mitä se Merete vielä kirjoittaa vai oliko kaikesta kökköydestä huolimatta kuitenkin jotain kiinnostusta ihan henkilöidenkin suhteen. Viimeisen henkilön tarina oli tosiaan puuduttava, niinkuin Eijukan lainaamassa blogitekstissäkin sanottiin.

Scifistä pidän, mutta minua hämäsi tässä kovasti, että miksi tarinat oli sijoitettu tulevaisuuteen. Minusta se ei tuonut mitään lisäarvoa kertomuksiin, enemmänkin toivat lisää epäuskottavuutta ja vähän erikoisuuden tavoittelun makua. Esim. kun kerrotaan hätänumeron muuttuneen monivalintanumeroksi: "jos kyseessä oli tulipalo, painettiin 1, jos sydänkohtaus, 2, ja niin edelleen" (s 73). Jos todellakin muutettaisiin monivalinnaksi, niin tuo ei alkuunkaan tunnu loogiselta numeroinnilla.

Mutta kiinnostavaa siis oli tutustua Mazzarellan fiktioon ja kyllä vähän tekisi mieli lukea häneltä tätä lajia lisääkin ja katsoa, onko niissäkin mielestäni samanlaista kömpelyyttä. Ja nyt luen kyllä hänen esseitäänkin eri otteella; ovatko ne voineet olla niin hyviä, kuin minkälainen mielikuva niistä on jäänyt...

Kauppakeskuksessa, lähellä K-rautaa lähimpänä olevia ulko-ovia, penkillä. Hyviä lukuhetkiä!