Kimeä metsä
3 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, October 22, 2014
Kimeä metsä on Aila Meriluodon 12. runokokoelma, joka sisältää myös Meriluodon suomentaman sikermän Emily Dickinsonin lyriikkaa.
WSOY, 2002.
WSOY, 2002.
Journal Entry 2 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, October 25, 2014
Aila Meriluoto on ollut lähes 80-vuotias kirjoittaessaan tämän runokoelman. Runot puhuvatkin vanhenemisesta, vanhojen ihmisten parisuhteesta, kuoleman lähestymisestä ja eletyn elämän muistoista. Runojen tunnelmat olivat jotenkin seesteisiä ja elämän rajallisuuden hyväksyviä, ei mitenkään luovuttavia. Jotensakin viisaita sanoja! Pidin lukemastani.
Journal Entry 3 by lukutuoli at Tampere, Bookcrossing Meetup -- Controlled Releases on Sunday, October 26, 2014
Released 9 yrs ago (10/26/2014 UTC) at Tampere, Bookcrossing Meetup -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Vein kirjan tarjolle Siilinkarin BC-miittiin etsimään seuraavaa lukijaansa.
Enhän minä miitistä kirjoja ota, enhän. Vähän vain joskus pinoja vilkuilen. Tässä kirjassa katseen kiinnitti ensin kannen upea, syksyinen väritys ja lähempään tarkasteluun usutit kirjan ohuus. Kun sitten tajusin, että kyseessä on runokirja ja vieläpä Aila Meriluotoa, ei lukutuolin myyntipuhetta olisi enää tarvittukaan.
Kiitos kirjasta, lukutuoli! Luulen nautiskelevani tästä kirjasta melkoisen tovin, siksi taidan ainakin tässä vaiheessa tyrkätä sen Varattu-hyllyyni.
Kiitos kirjasta, lukutuoli! Luulen nautiskelevani tästä kirjasta melkoisen tovin, siksi taidan ainakin tässä vaiheessa tyrkätä sen Varattu-hyllyyni.
Tanssiva karhu -runopalkinto 2002
Ensimmäiset osat kertaavat lapsuusmuistoja. Ykkösosan keskiössä on isä. Muistot sopivat loistavaksi johdannoksi ikääntymisteemaiseen teokseen; lapsuus sankareineen tulee vanhuuden myötä kokijalleen entistä merkityksellisemmäksi. ”Minä kuljen kuivaa polkua kohti niemenä kärkeä. / Olen pystyttänyt sinne talon. / Se on kuin laiva kuivalla maalla, se odottaa. // Että isäni tulee valtameri mukanaan.”
Muistoista puhutaan paljon myöhemminkin, mutta myös vanhan ihmisen nykyhetkestä, parisuhteesta, kuoleman läheisyydestä, juuri kuten jo lukutuoli sanoikin. Myös minä pidin näistä runoista. Nyt kun monet läheiset ovat vanhentuneet ja jotkut vanhat vanhenevat edelleen — itsestäni tietty puhumattakaan — en voi muuta kuin todeta kirjan realistiseksi. Se on elämää.
Kiitos tästäkin lukukokemuksesta, lukutuoli!
Ensimmäiset osat kertaavat lapsuusmuistoja. Ykkösosan keskiössä on isä. Muistot sopivat loistavaksi johdannoksi ikääntymisteemaiseen teokseen; lapsuus sankareineen tulee vanhuuden myötä kokijalleen entistä merkityksellisemmäksi. ”Minä kuljen kuivaa polkua kohti niemenä kärkeä. / Olen pystyttänyt sinne talon. / Se on kuin laiva kuivalla maalla, se odottaa. // Että isäni tulee valtameri mukanaan.”
Muistoista puhutaan paljon myöhemminkin, mutta myös vanhan ihmisen nykyhetkestä, parisuhteesta, kuoleman läheisyydestä, juuri kuten jo lukutuoli sanoikin. Myös minä pidin näistä runoista. Nyt kun monet läheiset ovat vanhentuneet ja jotkut vanhat vanhenevat edelleen — itsestäni tietty puhumattakaan — en voi muuta kuin todeta kirjan realistiseksi. Se on elämää.
Kiitos tästäkin lukukokemuksesta, lukutuoli!
Released 6 yrs ago (1/8/2018 UTC) at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kimeä metsä matkasi Runorepussa, kunnes CL valitsi sen runonäytteen perusteella itselleen. Kirja vaihtoi omistajaa kahden krossaajan Sirpakka-miitissä. Kiitos rattoisasta keskusteluseurasta tass kerran, CL!
Kiitos! Enpä olisi arvannut, mitä Runorepusta löytyikään. Luulin karjalaiseksi, Karjalasta kirjoittavaksi kirjailijaksi ja mietin pääni puhki, kuka näin tyylikästä tekstiä kirjoittaa... Huvittavaksi asian tekee se, että olin itse varannut erään Aila Meriluodon runokoelman Runoreppu-materiaaliksi, koska olin juuri saanut hyllyyni Meriluodon kootut teokset. Enkä tunnistanut!
Minulla on ilmeisesti jonkinlainen viha-rakkaussuhde Meriluotoon. Tai ehkä ei sittenkään: kumpikin määre on liian voimakas. Jotkin runot ovat kyllä koskettaneet lujaa, useimmat taas sitten eivät.
Se on tuo tavaramerkkinen ja persoonallinen kielenkäyttö, joka alleviivaa minulle etten pääse tästä ihmisestä selville, en ymmärrä hänen sanontatapaansa. Meriluoto kuuluu kyllä hieman eri aikaan kuin minä ja kirjoittaa selkeästi eri muodin mukaan, vielä tässäkin kokoelmassa vuodelta 2002. Se on aina ärsyttänyt!
Meriluoto siis ärsyttää minua! Se voi olla hyväkin asia.
Minulla on ilmeisesti jonkinlainen viha-rakkaussuhde Meriluotoon. Tai ehkä ei sittenkään: kumpikin määre on liian voimakas. Jotkin runot ovat kyllä koskettaneet lujaa, useimmat taas sitten eivät.
Se on tuo tavaramerkkinen ja persoonallinen kielenkäyttö, joka alleviivaa minulle etten pääse tästä ihmisestä selville, en ymmärrä hänen sanontatapaansa. Meriluoto kuuluu kyllä hieman eri aikaan kuin minä ja kirjoittaa selkeästi eri muodin mukaan, vielä tässäkin kokoelmassa vuodelta 2002. Se on aina ärsyttänyt!
Meriluoto siis ärsyttää minua! Se voi olla hyväkin asia.