Journal Entry 1 by Semming from Helsinki, Uusimaa Finland on Saturday, January 24, 2004

Journal Entry 2 by Semming from Helsinki, Uusimaa Finland on Saturday, May 01, 2004

Journal Entry 3 by Cairbre from Helsinki, Uusimaa Finland on Tuesday, November 09, 2004

Sain kirjan bc-tapaamisessa. Luin äskettäin Kortelaisen Virginie-kirjan, tämä on varmaankin sopiva jatko sille. Edelfeltin näyttely Ateneumissa oli muuten mahtava, pitää varmaan mennä uudestaan kiertämään. Kiitoksia Semming kirjan lainasta! 

Journal Entry 4 by Cairbre from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, December 30, 2004

Kirja on luettu, pidin siitä enemmän kuin Virginie-kirjasta. En ollut koskaan kuullut hysteriakultista joten opin todella paljon uutta. Pidän Kortelaisen tyylistä kirjoittaa ja odotan kovasti kolmatta kirjaa luettavaksi. 

Journal Entry 5 by harmaja from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, December 30, 2004

Nyt kävi niin, että sain kirjan mukaani tämänpäiväisessä tapaamisessa. Virallisesti olen listan viimeinen, mutta jollei kukaan (lähinnä kai Semming!) kamalasti vastusta, lukaisen Hysterian kulttuurihistorian tässä välissä ja annan sen seuraavaksi dotdotille. Onko järjestely OK, vai palaanko lähtöruutuun? 

Journal Entry 6 by harmaja from Helsinki, Uusimaa Finland on Sunday, January 02, 2005

Levoton nainen oli osaltaan hyvin mielenkiintoinen mutta myös ärtymyksen tunteita herättävä lukukokemus. Ensimmäinen ärtymyksen aihe oli kirjoitustyyli, joka oli paikoin hyvin fragmentaarinen ja hypähtelevä, toisinaan taas runsaasti tarpeetonta toistoa sisältävä. Kappalejaot ja tekstin rytmi eivät tuntuneet aina olevan kohdallaan. Olisi ehkä liian ankara ilmaus sanoa kirjan olevan huonosti kirjoitettu, mutta varmasti se on ainakin puutteellisesti editoitu, mistä kertovat myös sijamuoto- ja kirjoitusvirheet.

Tässä eräs silmiinpistävä esimerkki tekstin hiomisen puutteesta:

"Salpêtrièren hysteerikkoja ja näyttämön langenneista naisia oli vaikea erottaa toisistaan, niin uskollisesti hysteerikot noudattivat teatterin klassisia tyyppi- ja tyyliperinteitä ja näyttelemiskonventioita. Ympäri kääntyneet silmämunat, kovaääninen huokailu, irvistykset, hampaiden kiristely, kirkuna, tukehtuminen pyörtyily ja kuuluisa hysteerinen nauru kuuluivat käsikirjoitukseen sekä klinikalla että teatterissa. Salpêtrièren demonstraatioiden hysteriakohtaukset muistuttivat Ranskan klassisen teatteriperinteen näyttelemiskonventioita niin pitkälle, että kliniikan hysteerisiä ja näyttämön langenneita naisia on vaikea erottaa toisistaan."

En tiedä, lieneekö pikkumaista puuttua heti ensimmäiseksi tyylivirheisiin, mutta kun ne häiritsivät lukemista aivan alusta lähtien, niin tulkoon ne nyt aluksi mainituiksi. Kirja oli kuitenkin sikäli epätasalaatuinen, että etenkin kirjan loppupuolella teksti oli huomattavasti sujuvampaa ja siihen oli helpompi uppoutua.

Opin lukiessani paljon uutta hysteriaksi nimetystä ilmiöstä ja 1800-luvun lopun aateilmastosta ylipäänsä. Kirjassa oli runsaasti hyvin mielenkiintoista materiaalia, josta osa kuitenkin tuli käsitellyksi niin irrallisesti ja anekdoottimaisesti, että jäin ihmettelemään tapausten yhteyttä laajempaan kokonaisuuteen. Muutamien yksittäisten henkilöiden tarinoiden lukemisesta minulle tuli jopa tirkistelijämäinen olo, mikä on sikäli paradoksaalista, että kirjassa kritisoitiin voimakkaasti 1800-luvun psykiatrian tapaa olla tunnistamatta etenkin työväenluokan naispotilaiden yksityisyyttä ja arvokkuutta.

Albert ja Ellan Edelfeltin avioliiton tarina, jonka piti olla eräs kirjan pääteemoista, jäi samaten mielestäni kovinkin irralliseksi ja turhan spekulatiiviseksi. Ymmärtääkseni Edelfeltien yhteys hysterian tutkimukseen syntyi nimenomaan Albert Edelfeltin kiinnostuksen ja Pariisin-kokemusten kautta. Kuitenkin Ellan sairastui Albertin ollessa alituiseen poissa, eikä aviomiehellä annettu ymmärtää olevan edes sananvaltaa Ellanin hoitoon. Hoitopäätökset ja -suositukset tekivät ilmeisesti perheenjäsenet ja perhelääkäri - hän tosin Charcot'n klinikalla opiskellut, joten siinä on kyllä eräs yhteys suoraan ajan kuumimpaan hysteriatutkimukseen.

Ellan Edelfeltin avioliitto oli varmasti onneton ja elämänpiiri rajoitettu, ja epäilemättä hänen oireilunsa voitiin selittää ajan hysteriakäsityksen mukaisesti. En väitä, etteikö hänen tarinansa olisi ollut relevantti, siitä ei vaan mielestäni ollut kokoavaksi teemaksi. Levoton nainen paraneekin selvästi, kun Edelfeltejä lakataan kirjan loppuosassa kuljettamasta muun materiaalin rinnalla. Parasta antia oli luku 4, Hysterian linssit ja peilit, jossa käsitellään kulttuurin eri aspekteja - kirjallisuutta, kuvataidetta, teatteria - ja niiden osuutta populäärien hysteriakäsityksen muodostumiseen.

Vielä eräs lukukokemustani häiritsevä seikka oli se kerronnan taso, jossa tutkija Anna Kortelainen kommentoi esimerkiksi nyky-Suomen laitoshoidon tilaa tai omia sairaalakokemuksiaan. Samaten Pariisin maisemien kuvailu ja arvailut siitä, miten Edelfelt samat maisemat näki, tuntuivat turhilta. Toisaalta ymmärrän, että kirjoitettaessa naisia tukahduttaneesta aateilmastosta ja mukamas kylmään objektiivisuuteen pyrkineistä, naisia alistavista psykiatrisista käytännöistä saattaa tuntua oikealta tuoda tekstiin omakohtainen, persoonallinen sävy. Minusta se ei nyt vaan toiminut halutulla tavalla. Olisin mielummin lukenut kuivan asiallisen, feministisistä lähtökohdista argumentoivan, selkeästi jäsennetyn esityksen hysterian kulttuurihistoriasta, kenties myös vailla pahimpia taidehistoriaan liittyviä vuodatuksia. (Kristus & Mataleena!) Mikä etten lukisi mielelläni myös Ellan Edelfeltin elämäkerran, vaikka kirjan naisista mielenkiintoisin olikin mielestäni Pauline Ahlberg.

Ajatuksia herättävä kirja tämä oli joka tapauksessa. Kiitos Semmingille ja Cairbrelle siitä, että sain kirjan luettavaksi, ja dotdotille siitä, ettei hän pahastunut, kun varastin hänen lukuvuoronsa. Toivottavasti muutkaan ringin osanottajat eivät tästä närkästyneet. Toimitan Levottoman naisen dotdotille pikapuoliin, tai milloin hänelle vain sopii.

Ringin osanottajalistaa lukiessa tulee surullinen olo. 

Journal Entry 7 by dotdot from Helsinki, Uusimaa Finland on Monday, January 03, 2005

Hyvinhän tässä kävi, vaikka listan järjestystä ei ihan noudatettukaan. En olisi missään tapauksessa ehtinyt lukea tätä viime viikonloppuna. Sain kirjan Harmajalta Hakaniemen torilla paikassa, jossa minulle vuosia sitten yritettiin myydä rauhoittavia. 

Journal Entry 8 by dotdot from Helsinki, Uusimaa Finland on Saturday, January 15, 2005

Kortelaisen kuvaamat 1800-luvun käsitykset naisen hysteerisestä luonteesta elävät sitkeästi. Pari vuotta sitten todistin, kuinka naistutkija suuttui miestutkijalle, joka oli esitellyt naisen muistiossa olleet ideat ominaan. Näin mies hankki itselleen työryhmäpaikan. Naisen kiukun hän kuittasi sanomalla, että tämä on hysteerinen. Näytti siltä, että hän mielestään vapautui kaikesta vastuusta. Hysteerinenhän ei voi olla oikeassa. Lääkärit ja sosiaaliviranomaiset kirjasivat vielä 1950-luvun Suomessa naisen tai hänen sukulaistensa "hermoheikkouden" tai "raskasmielisyyden" perusteeksi pakkosterilisaatioanomuksiin. Levoton nainen kannattaa lukea.

Odotin kirjalta liikaa. Aihe ja runsas sisältö olivat mielenkiintoisia. Kirja sisälsi niin paljon, että väistämättä mukaan mahtui ennalta tuntematonta. Runsauteen ei olisi tarvinnut lisätä kirjoittajan omia kokemuksia. Ne rikkoivat muutenkin epäyhtenäistä tekstiä ja olivat kiusallisia. Aivan kuin kirjoittaja ei olisi luottanut lähdeaineistoonsa ja siitä tekemiinsä tulkintoihin ja todistelisi argumenttejaan sanomalla: "Ihan totta. Mulle kävi melkein samalla tavalla."

Yritys havainnollistaa suhtautumista hysteriaan ja hysteerikkoihin esittämällä tapahtumat näytöksinä ei toiminut. Se teki tekstistä katkonaista ja poukkoilevaa. Minulle jäi sellainen tunne, että kirjoittaja ei ollut kirjoittamastaan aivan varma. Luultavasti kysymys on vain huonosta editoinnista. Ote tiivistyy kirjan puolessa välissä, kun Kortelainen pääsee Suomen taide- ja kulttuurihistoriaan. Odotin koko kirjan olevan tällaista tasaista laatua, siitä pettymykseni. Kirjan loppupuolella teksti alkaa taas rönsyillä, ja moni kiinnostava asia vain vilahtaa muiden joukossa. Pariisin kommuunikin pulpahti esiin. Suomen punaisista naarassusista Kortelainen olisi voinut kertoa hiukan enemmän, olihan heidän kohtelunsa sodan jälkeen melkein kouluesimerkki kirjassa esitetystä.

Kortelainen toistaa usein, kuinka työläisnaishysteerikkoja kohdeltiin toisin kuin hysteerisiä säätyläisnaisia. Niinpä tietysti, suhtauduttiinhan heihin muissakin asioissa eri tavalla. Suuri osa heistä rikkoi naiseuden rajoja jo yksinomaan käymällä työssä. Ihmisen oikeudet olivat peräisin hänen säädystään, sukupuolestaan ja hänen perheensä asemasta yhteiskunnassa. Charcot (jonka tärkein tavoite ei ilmeisesti ollut hysteriapotilaiden parantaminen) olisi varmasti pitänyt ajatusta potilaiden oikeuksista mahdottomana ja loukkaavana. En usko, että säätyläisnaisetkaan välttämättä olisivat saaneet privaattikohtelua, ellei heidän miestensä, isiensä ja veljiensä mainetta olisi pitänyt suojella.

Kirjaan mahtuu monta hyvää oivallusta. Naiskokoelma on niistä yksi. Kortelainen on taidehistorioitsija, ja hänen analyysinsä hysteriaa kuvaavista maalauksista olivat minusta kirjan mielenkiintoisinta antia. Tiiviit esitykset hysterian roolista kuva- ja teatteritaiteessa ja kirjallisuudessa olivat myös mukavat, vaikka eivät ehkä välttämättömät kokonaisuuden kannalta.

Ylihuomenna kirja jatkaa matkaansa RoryG:lle. 

Journal Entry 9 by RoryG from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, January 20, 2005

Sain kirjan muutama päivä sitten ja nyt olen jo melkein lukenut... Gradu motivoi muuta lukemista... Mutta kommentoin lisää kun olen lukenut loppuun. 

Journal Entry 10 by RoryG from Helsinki, Uusimaa Finland on Monday, January 31, 2005

Kirja oli helppolukuisempi kuin odotinkaan. Aihe oli kiinnostava ja opin paljon uutta. Kirjoitustyyliin olisi toisaalta voinut panostaa hieman enemmän ja ajoittain tuntui siltä ettei ajatuksia viety ihan loppuun asti. Toisaalta oli kiva, ettei kaikkea väännetty rautalangasta. Argumentteja olisin kaivannut enemmän. Joka tapauksessa kirja oli mielestäni lukemisen arvoinen ja mielenkiintoinen, koska en etukäteen tiennyt paljonkaan hysteriasta (enkä Edelfeltistäkään).

Kirja lähti tänään postissa Tintille. 

Journal Entry 11 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Wednesday, February 02, 2005

Kipaisin äsken hakemassa kirjan postista. Se joutuu odottamaan nyt jonkun aikaa, kun rinkikirjoja on kertynyt jonoksi asti, mutta yritän päästä aloittamaan mahdollisimman pian. 

Journal Entry 12 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Thursday, March 31, 2005

Taidan luovuttaa tämän kirjan suhteen, kun lukeminen ei tunnu etenevän ja muitakin rinkejä on vuoroaan odottamassa. Kirjan aihe on kyllä mielenkiintoinen, mutta minuakin häiritsi tekstin hieman haparoiva ote ja turhat viittaukset kirjoittajan omiin kokemuksiin. Ehkä tämä olisi tästä parantunut loppua kohti, mutta minulla ei ole nyt aikaa eikä innostusta jatkaa. Kiitokset kuitenkin ringin järjestäjälle! 

Journal Entry 13 by Margih from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, April 07, 2005

Kävin tänään hakemassa postista. Kiitos Tintille postituksesta ja Semmingille lukumahdollisuudesta. Rinkisuma hiukan vaivaa, joten mennee jonkin aikaa ennen kuin jatkaa matkaansa tämä kirja. 

Journal Entry 14 by Margih from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, May 15, 2005

Tässä kirjassa on kaksi aihetta, jotka kiinnostivat kovin. Ensinnäkin, Edelfelt on yksi lempitaiteilijoista ja persoonana kiinnostava, koska olen kotoisin Porvoosta ja asunut nuoruuteni Haikkoon maisemissa Edelfeltin kesäateljeen naapurissa. Toinen asia on hysteria, jokin siinä kiinnostaa. Kreikassa asuessani sain hieman oppia hysteriasta (en konkreettisessa muodossa kuitenkaan) ja mitä tämä kreikkalaista alkuperää sisältävä sana tarkoittaa. Kirja vahvistaa jo "oppimaani".

Harmi, että jouduin kirjan lukemaan hieman hätäillen, koska rinkejä tietty pukkaa taas kerralla oikein urakalla. Mutta, kirja on yllättävän helppolukuinen. Monesti lukemisen aikana kiitin onneani, että elän tätä aikaa, koska naisen asema on todella ollut aikoinaan tavan nuoralla tanssia. Joskus tulevaisuudessa, kun rinkisumat helpottaa (koskahan sekin aika koittaa, kun luonne on heikko kirjallisten houkutusten edessä) haluan lukea tämän uudestaan ajan kanssa ja keskittyneemmin. Virginie-kirjan lukemista odottelen, ja toivon, että se teos ei saa niskakarvojani niin usein pystyyn kuin tämä kirja.

Kiitos Semming kirjan kiertoon laittamisesta. Kirja matkaa lähiaikoina CandyDarlingin hoiviin. 

Journal Entry 15 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa Finland on Monday, July 11, 2005

Sain kirjan postissa Margihilta jo jonkin aikaa sitten, anteeksi että merkinnän tekemisessä kesti! Aihe kiinnostaa erittäin paljon, toivotaan että kirjoittajan tyyli jaksaa pitää otteessaan.

EDIT 22.2.2006
Olen antanut muiden rinkien ohittaa tämän kirjan lukujärjestyksessä, koska olin ringin viimeinen osanottaja. Nyt rinkiin on kuitenkin ilmoittautunut 2 uutta lukijaa, joten kirja lähtee piakkoin Ouluun. 

Journal Entry 16 by lunatum from Savukoski, Lappi Finland on Friday, April 21, 2006

Sain kirjan eilen Oulun miitissä. Lukemisessa saattaa hieman kestää, koska nyt on monta rinkikirjaa hyllyssä. 

Journal Entry 17 by lunatum from Savukoski, Lappi Finland on Monday, May 29, 2006

Kirja tuntui mielenkiintoiselta ja asiakin oli ennestään tuttua. Paikoitellen kuitenkin tuntui, että punainen lanka oli hukassa (tai saattoihan se olla hukassa minullakin). Kirjan loppu meni oikeastaan kahlaamiseksi ja hyppimiseksi osittain senkin takia, että seuraavilla rinkikirjoilla, jotka odottelivat hyllyssäni, oli kiire. Jos olisi ollut kunnolla aikaa, olisi lukemisestakin saanut enemmän irti.

Kirja on matkalla kohti seuraavaa lukijaa. 

Journal Entry 18 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Tuesday, May 30, 2006

Posti toi kirjan tänne Tampereelle, lunatumille postituksesta (ja kirjeestä) kiitos, ja Semmingille ringin järjestämisestä. Taidan olla viimeisenä ringissä, joten yritän lukea hätäilemättä . Kiirehtiä saa, Semming, jos jo pian kaipailet!

EDIT 05.06.2006

Tämä olikin nopeammin luettu kuin osasin odottaa. Aiemmissa kommenteissa näköjään nousee esille se sama, mikä minua eniten kirjassa häiritsi - kirjan pirstaleisuus ja hajanaisuus, "punaisen langan puuttuminen", hyppelehtiminen... Oli välillä tosi vaikea yhdistää asioita toinen toisiinsa.
Minulle hysteria-käsite ja sen historiakin on entuudestaan jossain määrin tuttua. Se ehkä helpotti lukemista. Mielenkiintoisimmaksi anniksi koin Edelfeltin parisuhteen kuvauksen, joskin välillä mietin, mitä tekemistä sillä on tämän kirjan aiheen kanssa... Heräsi mielenkiinto päästä katselemaan Edelfeltin tauluja uudelleen, ehkä tämän kirjan lukemisen jälkeen niitä katselisi vielä eri silmällä kuin ennen.
Kiitän lukukokemuksesta,Semming!

EDIT 06.06.2006
Cazfi ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuriiriksi toimittamaan tämän takaisin Semmingille Jyväskylän BC-tapaamiseen.
 

Journal Entry 19 by Semming from Helsinki, Uusimaa Finland on Sunday, June 11, 2006

Kirja on palannut kotiin, kiitos lukijoille! Kirjaa saa edelleen pyytää lainaan tai ringiksi, muun ajan se lepäilee PC-kokoelmassani.