Tämä on NIIN hyvä tarina. Ensimmäinen kirja, minkä koskaan olen lukenut ruotsiksi, kun lähdin interrailille kesällä 1984 ja huomasin Tukholmassa, etten ole ottanut mukaan mitään lukemista. Tämän sitten ostin på svenska ja sen jälkeen en Eurooppaa katsellutkaan ennen kuin tultiin Englantiin - niin oli mukaansa imaiseva kirja. Beryl Markhamista on tehty elokuva ja kirjoitettu pari kirjaa, mutta hän on jäänyt aika tavalla aikalaisensa Karen Blixenin varjoon. Beryl ei itse kirjoittanut tätä kirjaa, vaan hänen amerikkalainen avomiehensä, joka oli elokuvakäsikirjoittaja. Ilkeät kielet sanovat, että hyvä kun Beryl osasi nimensä kirjoittaa, mutta tarinoita se tyttö joka tapauksessa osasi kertoa, jos niiden pohjalta on syntynyt tämä kirja.
Olen rekannut näitä useamman Bookcrossingiin, jotta mahdollisimman moni kirjan lukisi. Tämän taisin poimia Sipoon Kirjaston vaihtohyllystä.
Chantil on seikkaillut myös Afrikassa, joten tykkää varmaan kirjasta.

Jätin tämän lennossa Chantilille, kun lähdimme illansuussa etelään eli "Estonia 20 vee" -muistoviikonloppua viettämään Tallinnan koiranäyttelyihin. Via Dolorosan kautta voittoon, kapinen chowi oli 2 x ROP kuin myös Manne Mustalainen.
Viikonlopun viisaus: Tutkimattomat ovat Tallinnan Taxien Tiet ja Taksat - Aivoituksista puhumatta! Hyviä lukuhetkiä!

✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈✈

Hämmästys, kummastus, kirja olikin yllättävän hauska. Vähän erilainen Minun Afrikkani, joka tuli luettua yllättävän nopeasti.

The book might be also find in train.

Esipuhe luettuna vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta

Oli odotuksia parempi kirja. En yleensä lue tommosia seikkailu kirjoja. Hyvä oli