Kuudes luokka! Se kuulosti hienolta. Leenasta tuntui ihan siltä kuin hän olisi katsellut luokkatovereitaan ensimmäistä kertaa. Kaikki näyttivät tänä syksynä jotenkin paljon arvokkaammilta kuin ennen, melkein täysikasvuisilta. Ja että yhteen luokkaan saattoikin mahtua niin monta erilaista luonnetta. Heidän joukossaan oli oikeastaan harvinaisen paljon "merkkihenkilöitä"...

Taavinalta kävi käsky kaivella joululahjuslaatikosta Oma maa mansikka -kirja ja otin sitten kaikki loput kirjat esille saman tien :D Muistan tykänneeni Marckin kirjoista silloin "oikeanikäisenä" ja varmasti tykkään nytkin :) Kirja on 8-vuotisarvonnan palkinto, tai sen korvike ;) Kiitokset tästä aarteesta ja rauhallista joulun aikaa!

Luin kirjasta noin puolet eilen illalla ja loput tänään illalla. Olin jotenkin odottanut, että Marckin kirjat olisivat samanlaisia kuin Anni Swanin, samalta aikakaudeltahan ne ovat, mutta siinä kyllä vähän petyin. Ihan hauskaahan tätä oli lukea, mutta pidän kyllä Swanista enemmän ;)

Sitä en muistanut tai ehkä tiennytkään, että Mary Marck on salanimi. Kyseessä on kirjailija Kersti Solveig Bergroth (1886-1975). Luokan merkkihenkilöitä ilmestyi sotien välisenä aikana vuonna 1938 ja se ehkä selittää ainakin osaksi sen, miksi nuoret tässä ihannoivat sotaan menemistä. Kirjan alkukolmanneksen aikana ärsytti, miten kaikki oli joko hienoa/hurmaavaa/ihanaa tai sitten tavallista, joka oli ihan pyh. Onneksi sitten alkoi tapahtua ja samalla näiden nuorten maailmankuvaan pääsi paremmin kiinni :)

Näin helsinkiläisenä oli mielenkiintoista muun muassa Voffen perheen huvilan sijainti. Sen sanottiin olevan kahdenkymmenen minuutin matkan päässä. Myöhemmin kävi ilmi, että komea huvila puistoineen, huvimajoineen ja tenniskenttineen (lisäksi rannassa oli sekä soutu- että moottorivene) sijaitsi Kulosaaressa. Nykyisin tekee kyllä tiukkaa ehtiä (metrolla) kahdessakymmenessä minuutissa Helsingin keskustasta Kulosaaren huvila-alueelle, mutta olihan tuohon aikaan tietysti Kulosaaren raitiotie (- ja raitiovaunulautta!).
http://www.raitio.org/historia/kulosaar/sivu1.htm

Lisäksi oli hauska huomata, että jo vuonna 1938 Suomen nuoriso oli perehtynyt niin Sherlock Holmesiin kuin Agatha Christien kirjoihin :D Kirjassa mainittu Lentävä kuolema oli sentään ilmestynyt suomeksi vasta edellisenä vuonna..

Kirjassa vilisi vanhentuneita termejä ja sivistyssanoja, joita piti sitten lukemisen jälkeen googlata (esimerkiksi valmu, merovingi, tantieemi, blaseerattu, girondisti) :) Vaikka sanasto oli osin vanhaa, nuoret - tai oikeastaan vanhemmat - eivät ole 80 vuoden aikana juurikaan muuttuneet:
"- Ja jos meidän vanhempamme sanovat, että se vie paljon aikaa, niin pitää sanoa, että se estää meitä juoksemasta elokuvissa, neuvoi Ilma Kuusiaho. - Vanhemmat innostuvat mihin vain, jos sanoo heille, että se estää nuorisoa käymästä elokuvissa."
Tuohon kun vaihtaa elokuvissa käymisen tilalle tietokone-/kännykkäpelaamisen, ollaan nykyvanhemmuuden ytimessä :D

Osallistun kirjalla slipperbunnyn Aakkosten lukuhaasteeseen 2016-2017. Seuraavaksi kirja menee Kesikselle, jolle tarjosin sitä ;)

Kesikselle tiistai-illan Stoa-miitissä :) Lukuiloa!

Kiitos, tämä vissi kannattaa lukkea okeassa välissä mutta kun tosiaan pyysn yhtä päiväävapaaksi n san 3 ni ensivkollahasitä on aika luee tai oikeestaa 5 pävää ku vkonloppukin tulee

Mitenhä mä onnistuin pomppaaann tässä kirjassa tuon agatha christie kodna huomiomatta. Alku kirjasta vikutt ihan hyvältä mut loppu meni lähinnä sillä et tästä sa hyvän kirjan aakkoshaasteeseen.

Tarjolle miittiin

Minulla on aakkoshaasteen M-kohta jo luettu eli en siihen tätä kaivannut. Vanhan ajan nuorten kirjat vetoavat minuun. Kiitos kirjasta!

Nuoret tosiaan haaveilivat seikkailuista ja jännittävistä urista ja luokkatovereista paljastui uusia puolia, kun pääsi pintaa syvemmälle. Tämä oli sellainen kunnon vanhan ajan tyttökirja, jota luin mielenkiinnolla hymähdellen. Sain aakkoshaasteen ekan kierroksen jo luetuksi eli nyt voisin käyttää tämän toiselle kierrokselle. Kersti Bergrothin ajatuksiin olen viehättynyt aikaisemmin. Näistä hänen nuortenkirjoistaan en ollut koskaan kuullutkaan. Luen varmaan lisää, jos vastaan tulee!

Lii5a heppasi tämän ja Tarya lupasi kuriroida Tampereelle. Ihanaa, että kirja saa uuden kodin!

Kiitos! Lukupinoon. Saattaa jäädä asumaan tänne joksikin aikaa.