Justine Dalvik tappoi kiusaajansa kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen hänen elämänsä on kulkenut rauhallisesti ja kiinni jäämisen riski pienenee päivä päivältä. Menneisyydestä alkavat kuitenkin kiinnostua sekä poliisi että vainajan suku. Jäljet johtavat Justinen suureen kivitaloon Mälarenin rantaan. Justine tuntee köyden kiristyvän kaulansa ympärillä, ja uhri alkaa pyrkiä pintaan järven pohjasta...

Varjo vedessä on itsenäinen jatko-osa rikosromaanille Hyvää yötä, rakkaani. Frimansson sommittelee tehokkaan psykologisen trillerin pureutumalla murhaajan mieleen. Voiko ihmisen tapettuaan elää normaalia elämää?

Varjo vedessä sai Ruotsin Dekkariakatemian palkinnon vuoden 2005 parhaana rikosromaanina.

Ruotsinkielinen alkuteos: Skuggan i vattnet
Suomentanut: Anu Tukala

Loisto-pokkari
Toinen painos, Like Kustannus 2008

- Helsingin kaupunginkirjaston poistokirja

LolaRobin heppasi tämän kirjan ja saa sen tiistaisessa pk-seudun vakiomiitissä. Mukavaa (kirja)syksyä!

Kiitos! Kirja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että olihan tämä pakko hepata. :D Sitten nähdään mitä tykkään. Ainakin arvostelut lupaavat paljon!

Laitan tämän tarjolle Tarnan VPK IV. Kirja tosiaan voittanut Parhaan ruotsalaisen dekkarin palkinnon 2005.

Mitähän tästä nyt sanoisi? Kauhean pitkä kertomus liian monesta ihmisestä, joiden kaikkien elämä ei punoudu toistensa ympärille. Olisi voinut olla 200-sivua lyhyempi.

Takakannessa luvataan dekkaria ja jännitystä, mutten oikein löytänyt sivua, mistä sitä olisi löytynyt. Ottaen huomioon, että kirja on valittu vuoden 2005 parhaaksi dekkariksi Ruotsissa, olen hiukan hämmästynyt. Tai sitten vuosi 2005 oli hidasta aikaa.

Heti ensimmäisenä kaikista eniten tökki joko erittäin kankea käännös tai huonosti kirjoitettu teksti, joka hyppeli aivan omituisille sivupoluille mahdottoman kömpelöllä tavalla. Ehkä kirja on kumpaakin, mutta lukukokemusta se ei auttanut alkuunkaan.

Kirjassa myös oli näkökulmahahmoja, jotka mielestäni olisivat voineet tarinan kannalta jäädä olematta. Esimerkiksi Micke tuntui hiukan turhalta lisältä, sillä hän ei vienyt tarinaa millään lailla eteenpäin eikä hänen elmänsä oikein päätynyt mihinkään tulokseen. Ehkä hän oli hiukan jännitystä lisäämässä, mutta minusta kirja olisi vallan hyvin pärjännyt ilman häntäkin. Tosin on pakko sanoa, etten ole lukenut aiempaa kirjaa, Hyvää yötä, rakkaani, johon tämä tarina on jatkoa. En siis tiedä esiintyykö Micke siellä hiukan suuremmalla ja tärkeämmällä roolilla.

Myös Ariadnen ja Tommyn tarinan päätös tuntui hiukan liiotellun ”oikeudenmukaiselta”. Kliseistä ja puhkikulutettua oikeudenjakelua, ei kauhean tyydyttävää. Vaikka sanottava on, että miten Frimansson sirotteli vihjeitä tällaiseen ratkaisuun ovelalla otteella oli erittäin positiivinen yllätys ja oivallus.

Kaikenkaikkiaan aika mitäänsanomaton kokemus, joka ei varmaan pitkään päässä pysy.

Kirja siirtyi Outan hyvään huomaan. Toivottavasti pidät kirjasta enemmän kuin minä! :)

Lola Robinilta saatu. Halusin lukea tämän, koska olen aiemmin lukenut Frimanssonin Hyvää Yötä, rakkaani.

Kyllä ihmetyttää minuakin, mistä hyvästä on saanut parhaan dekkarin palkinnon aikoinaan. Kirjailijalta on ilmeisesti tuttuja akatemiassa tai sitten ko. vuoden dekkaritarjonta on ollut olematonta. Kirjassa lähinnä sivuttiin edellisen kirjan tapahtumia kokoajan ikään kuin kertauksena ja kerronta oli mielestäni oudon rönsyilevää..ehkä tavoiteltiin kepeämpää otetta, minua lähinnä turhautti. Jollei ole lukenut ekaa osaa (mikä oli ihan kelvollinen), niin varmasti hämmentää entisestään.

Jätetty aulan pöydälle äänestysreissulla. Toivottavasti ilahduttaa löytäjää.