Poliisin partioauton valokeila leikkaa kuumaa ja mustaa elokuun yötä. Keskellä katua valo äkkiä paljastaa murhatun miehen ruumiin. Etelävaltion rauhallisessa pikkukaupungissa on vaikea ajatella ketään kaupunkilaista syylliseksi: mutta rautatieasemalta napataan tuoreeltaan muukalainen, vieläpä neekeri, jolla on epäilyttävän paljon rahaa. Kaikkien yllätykseksi neekeri sattuukin olemaan kalifornialainen poliisiupseeri, jonka erikoisalana ovat murhat.

Kaupungin poliisien harmiksi vastenmielisen musta vieras määrätään vaikutusvaltaisen hallintomiehen toivomuksesta murhaa tutkimaan. Musta poliisi vihamielisessä valkoisessa Etelässä - hänen työnsä ei todella tule olemaan helppoa! Tunnelma kiristyy kiristymistään ja lopulta murhayön kaltaisena helteisenä ja mustana yönä murhaaja on kiikissä.

Englanninkielinen alkuteos: In the Heat of the Night (1965)
Suomentanut: Leif Forsblom

Salamasarja, Gummerus 1967

Musta yö jäi Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle odottamaan lukijaa. Osallistun sillä puskailveksen Kirkkovapautushaasteeseen sekä sakirmon Värit ja eläimet -vapautushaasteeseen.

Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!



Edit 3.5.2016: Kappas, tästähän on tehty paitsi elokuva vuonna 1967 (ja sille jatko-osia), myös tv-sarja 1990-luvulla. Osallistun kirjalla siis myös Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

* * * * *
Lisätietoa vapautuspaikasta:

Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on viimeisin Hämeen keskiaikaisista kivikirkoista ja se on vihitty käyttöön ilmeisesti 19. syyskuuta 1520. Kirkon rakennuttajana pidetään Åke Tottia, joka oli tuohon aikaan Hämeen linnan isäntänä. Kirkon itäpäädyssä on edelleen nähtävissä kolme Tott-suvun vaakunaa.

Perimätiedon mukaan tälle paikalle rakennettiin ensimmäinen kirkko jo 1200-luvulla ristiretken jälkeen. Puusta tehty kirkko sijaitsi todennäköisesti nykyisen kellotapulin edessä, sillä kirkon vieritse kulkevaa maantietä alennettaessa paikalta löytyi lukuisia hautoja, jotka oletettavasti ovat olleet tuon vanhan kirkon lattian alla.

Jo kauan ennen ensimmäisen kirkon rakentamista Janakkalan kirkon ympäristö on ollut hämäläisten pyhä paikka ja kokoontumisen keskus. Kirkonmäeltä etelään avautuu katsojan eteen kaunis ja hyvin vanha kulttuurimaisema. Räikälänjoen takaa siintävällä Hakoisten linnavuorella on sijainnut pakanuuden aikainen muinaislinna.

Kirkonmäen läheisyydessä, nykyisen Laurinmäen rinteessä sijaitsee muinainen Laurin lähde, joka yhä edelleen pulppuaa kirkasta vettä. Tämän lähteen ympärillä on ollut pakanuuden aikana Taara-jumalalle omistettu uhrilehto. Taikojen teko lähteellä jatkui vielä pitkään Laurinmessupäivänä eli 10. elokuuta järjestettyjen markkinoiden yhteydessä niin, että tuomiokapituli kielsi markkinat 1700-luvun alkupuolella.

Laurin lähteen nimi tulee Janakkalan keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Laurentiuksen nimestä. Tälle pyhimykselle on omistettu myös tämä Janakkalan kirkko. Kertoman mukaan arkkidiakoni Laurentius poltettiin halstarilla Roomassa kristittyjen vainon aikaan, kun hän oli piispan käskystä myynyt kirkon kalleudet ja jakanut rahat köyhille.

Pyhän Laurentiuksen, suomalaisittain Laurin, maine levisi kristinuskon mukana niin, että monet kirkot Suomessakin pyhitettiin hänelle. Laurin puoleen käännyttiin palohaavojen, kuumeen, noidannuolen ja kiirastulen vaivoissa sekä tulipalon sattuessa. Lauri oli myös köyhien, kirjastonhoitajien, palosotilaiden, kokkien, leipureiden, koululaisten ja majatalonpitäjien pyhimys.

Kirkon sakaristo ja asehuone purettiin 1800-luvulla, kun kirkko muutettiin empiretyyliseksi ristikirkoksi ja itäpäätyyn rakennettiin uusi sakaristo. Kellotapuli on kirkonrakentaja Martti Tolpon rakentama ja se valmistui vuonna 1785. Kirkonkellot ovat 1600- ja 1700-luvuilta.

Alttaritaulu on tyypillinen Kristuksen ristiinnaulitsemista kuvaava maalaus. Se on B. A. Godenhjelmin maalaus "Jeesus ristillä" vuodelta 1851. 1660-luvulta peräisin oleva saarnastuoli on oletettavasti pohjalaisen Mikael Mikaelinpoika Baltin tekemä.

Vuonna 1993 otettiin käyttöön kirkon nykyiset, pohjoissaksalaisen barokin tyylin mukaiset 40-äänikertaiset urut. Ne on valmistanut janakkalalainen Urkurakentamo Martti Porthan. Urkuja suunnittelevassa toimikunnassa olivat asiantuntijoina urkumusiikin professori Olli Porthan, joka myös soitti urkujen vihkimiskonsertin, ja urkuri Kalevi Kiviniemi, joka toimi urkurina vihkiäisjumalanpalveluksessa. Erikoisuutena ovat vaihtopillit, joilla urkujen viritys voidaan muuttaa keskisävelvireiseksi. Kirkon edelliset pneumaattiset urut oli valmistanut Kangasalan urkutehdas.

Kirkkoon mahtuu noin 650 henkilöä.

Lähteet: janakkalanseurakunta.fi, Wikipedia