(No et moi / 2007)

wsoy:n nettisivulla kerrotaan kirjasta näin:

"Rehellinen ja älykäs romaani kodista ja kodittomuudesta. 13-vuotias huippuälykäs Lou tapaa asunnottoman No-tytön ja ryhtyy kokeeseen kohtaloa vastaan.

”Minä en osaa kasvaa aikuiseksi, en osaa muuttaa muotoani, olen ihan pieni, olen edelleen ihan pieni, ehkä siksi että tunnen salaisuuden, jota kaikki välttelevät, ehkä siksi, että tiedän kuinka pieniä me kaikki olemme.”

Lou ei ole niin kuin muut 13-vuotiaat tytöt. Hän on huippuälykäs ja kaksi vuotta muita edellä koulussa – huolestuttavan varhaiskypsä, sanoo opettaja. Kun Lou tutustuu asunnottomaan No-tyttöön, hän törmää maailmaan, jota ei voi ymmärtää, vaikka älykkyysosamäärä olisikin 160.

Lou on tottunut mittaamaan, lajittelemaan, luokittelemaan ja tekemään kokeita. Nyt hän ryhtyy kokeeseen kohtaloa vastaan: voiko asioita muuttaa? No tulee Loun kotiin asumaan, ja koko perheen elämä liikahtaa paikoiltaan.

Ennen pitkää Lou joutuu huomaamaan, että asiat ovat monimutkaisempia kuin uskoisi – ja että elämän sivuvaikutuksia ei voi ennustaa."

***

Löytö Sastamalan Kirjakellarista, näköjään Kira Poutasen suomennos.

Luin ja tykkäsin, oli jopa aika lailla uskottava kertomus. Kirja jatkaa matkaansa helmikuun arvonnan voittajalle.

Kiitos kirjasta.

Pidin tarinasta, joka, kuten Piiku sanoi, vaikutti aika uskottavalta.

Sikasäkkikirja lähtee kuriirikyydillä eteenpäin.

Kiitos sikasäkkikirjasta, vaikuttaa mielenkiintoiselta luettavalta.

Yleensä tajunnanvirtatyyppiset kirjat eivät oikein iske, eikä tämäkään aluksi vienyt mukanaan. Jotenkin sitten tarina yhtäkkiä vie mukanaan ja luin lopun yhdeltä istumalta. Loun maailma ja ajattelutapa oli saatu eläväksi ja uskottavaksi. Mukana oli viiltäviä huomioita ihmisten suhtautumisesta asunnottomiin: on helpompi löytää koti löytöeläimelle kuin asunnottomalle ihmiselle. Asunnottomat muuttuvat helposti näkymättömiksi, vaikka he viettäisivät aikaa samoilla tienoilla kauankin. Loppuratkaisu oli odotettavissa, mutta se kuitenkin sopi kokonaisuuteen. Muunlainen loppu olisi ollut joko liian sokerinen tai sitten liian surullinen. Nyt jätettiin mahdollisuudet avoimiksi.

Kiitokset Sikasäkki-kirjasta, em64! Täytyy sanoa, että nyt osui valinta kyllä ihan nappiin, sillä kerrankin tuli valittua itselleni ihan tuntematon kirja.