Alkuteos Tatt av kvinnen (1993). Suomentanut Outi Menna. Helsinki : Johnny Kniga 2003.
Kansi: Tex Hänninen.

Arvostelukappale, ties mistä hyllyyni tullut. Olen tuskastunut läpi Supernaiivin ja Tosiasioita Suomesta ja huomannut, ettei Loen norjalaishuumori vain uppoa minuun. Niinpä taidan jättää tämän lukukokemuksen suosiolla muille.

Takakansi:
ERLEND LOEn (s. 1969) romaanissa Naisen talloma on päähenkilönä nuori mies, joka hämmennyksekseen huomaa ajautuneensa ihmissuhteeseen. Tyttöystävä muuttaa hänen luokseen juuri mitään kyselemättä, pompottaa suuntaan ja toiseen jättämättä riittävästi tilaa miehen omille ajatuksille ja pohdinnoille. Tilanteeseen nöyrästi sopeutuva päähenkilö antaa periksi, myötäilee, tekee kaikkensa ollakseen naiselle mieliksi ja onnistakseen rakastumaan päättömästi.
Äidin passaamalta pojalta puuttuu se tahdonvoima ja itsevarmuus, jota määrätietoisen naisen kanssa ihmissuhteessa elävä tarvitsisi kyetäkseen pitämään puoliaan.
Erlend Loe kykenee ilmaisemaan ajatuksensa yksinkertaisen ytimekkäästi ja oivaltavasti ja asettamaan oman sukupolvensa ja sukupuolensa ja samalla itsensä toisaalta kriittiseen, toisaalta humoristiseen valoon sortumatta kuitenkaan katkeruuden tai ivallisuuden sävyttämään ironiaan.

Erlend Loe Wikipediassa

Elämäni ensimmäinen toivelistahippakirja lähtee Kipsulle. Tänään. Miitissä. Ole hyvä!

Tämä Loe on vielä lukematta. Toivottavasti pidän. Ihanan ohut ja kevyt kirja olematta silti mitään kamalaa naishömppää. Isot kiitokset Tarna!

Lukaisinkin tämän niin sanotusti alta aikayksikön. Yleensä kirjat jää turhaan jumittamaan hyllyyn. Mä tykkäsin tästä. En mä tiedä, oliko päähenkilö niin naisen talloma, aika perusmieheltä se mun mielestä vaikutti, sellaiselta joka ei tiedä mitä haluaa tai tietää sen liian myöhään ja sitten nainen haluaakin jo jotain muuta. Mun mielestä Loe näkee kyllä tarkkanäköisesti kaikenlaista ja pieniä suloisia oivalluksia naisten ja miesten suhteista tässäkin kirjassa oli. Tai ylipäänsä ihmissuhteista, onko sillä nyt merkitystä, onko kyseessä mies vai nainen.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa ja haalin käsiini loputkin Loet, joita en ole vielä lukenut. Kiitos Tarna!

"Sinä ajattelet liikaa, Marianne sanoo. Ja hän kysyy, enkö itsekin ole sitä mieltä, että se on rasite. En todellakaan ole. Päinvastoin, minusta se on hieno asia, sanon hänelle. Ja sanon, että minulle matkustaminenkin on ajattelua. Omaksun asioita, koen niitä omien ajatusteni kautta, mielleyhtymieni kautta, hieman syrjästä, jälkeenpäin tapahtumia pohdiskellen. On tärkeää verrata uusi asioita entuudestaan tuttuihin. Se antaa minun matkalleni merkityksen."

Kiitos kirjasta. Se saapui jo pari päivää sitten tänne, mutta nyt vasta sain merkattua. Olen tykännyt kaikista Loen kirjoista, jotka olen lukenut. Tämä pääsee nyt lukupinoon odottamaan sopivaa hetkeä.

Tänä vuonna päätin lukea yhden kirjan. Ja se sattui olemaan tämä. :D Joo, niin siinä käy, kun saa kaksi vilkasta lasta, niin kirjojen lukukin jää.
Jokatapauksessa, kirja oli hyvä. Pidin paljon. Ja tätä oli helppo lukea sivu silloin toinen tällöin. Juuri sellaisia kirjoja kaipaan ja tarvitsen tähän vaiheeseen. Kiitos tästä.