Löysin kirjan löytökirjahyllystä.
Kaskuja ja tarinoita teatterintekijöiden maailmasta.

Selailin kirjan juttuja ja sitten on sopiva aika päästää kirja löytämään uusia lukijoita!

Tarttui matkaan Sokoksen miitistä. Eihän tällaisia kirjoja voi vastustaa.

Sain eilen edellisen kirjan sopivasti loppuun, joten aloin sitten silmäillä tätä. Mukavaa lukea lyhyitä anekdootteja, kun voi keskeyttää juuri niin usein kun on tarvis eikä haittaa lukemista. Kirja kai etenee jokseenkin kronologisessa järjestyksessä ja olen vielä vähän näissä vanhemmissa näyttelijöissä, joita montaa en tunne edes nimeltä eivätkä tarinatkaan nyt mitään ihan hulvattoman hassuja ole olleet. Hymyilytti juttu Rafael "Rafu" Pihlajasta, jota onniteltiin kolmannen avioliiton johdosta: "Niin niin, kyllähän se tietysti sivullisista on hauskaa", sanoi parantumaton pessimisti Rafu.

Toistaiseksi kirjan helmi on ollut nimenmuutoksista kertova tokaisu. Jossain vaiheessa oli muotia suomentaa nimiä, mutta jos on jo valmiiksi suomalainen nimi, niin käy näin: "Jos minä joskus muutan nimeni, niin minusta tulee Dille Dahl", sanoi Uuno Laakso.

Ukkosta uhmaten kirjoitan JE:n, kun kerran sain kirjan loppuun. Toivo Särkkä on ollut meikäläisenkin mielessä, kun olen päätynyt tyhjentämään hänen tyttärentyttärensä kirjahyllyä niistä kirjoista, joita hän ei enää huoli mukaansa muuttaessaan pois Särkän muinoin omistamalta tontilta Marjaniemestä. On siellä jotain ihan aarteitakin, kuten Waltarin Särkälle omistamia kirjoja ja Tuttu Pariston "Maisteri Toivo Särkälle kunnioittaen ja kiittäen" omistama Taas tapaamme Suomisen perheen.

Marja Korhosen Jarkko-poika ei halunnut tulla teatterille, "kun siellä voi olla ylpeitä lapsia, jotka sanovat että heidän isänsä on Pentti Siimes". Hmm, kävin samaa koulua Siimesten kolmen tyttären kanssa enkä heitä nyt mitenkään erikoisen ylpeiksi muista.

Ajattelin vapauttaa kirjan myöhemmin illalla, mutta voipi olla etten viitsi lähteä sateeseen. Ehkäpä otankin esille pölynimurin, kun Hildur on kesälomalla.

Pitäis kai siivota useammin, kun tämäkin kirja on piileskellyt jossain kasassa puolitoista vuotta! Olen sitä aina silloin tällöin etsinyt. Nyt se saa lähteä tuulettumaan Taavina-miittiin.

Kas vain, kirja ei kelvannut kelleen edellisessä miitissä, ja näkyy palanneen kotiin. Tuunasin kanteen Tuulikki Paanasen kuvan ja katson kävisikö kirja nyt paremmin kaupaksi Ale-miitissä Tikkurilassa. Sikäli mikäli pääsen lauantaina kymmeneksi noin kauas mittaamaan, kun kerrankin voisi nukkua.

Kiitos kirjasta, aamupirteä Kirjakko!

Olin kevyiden välipalojen tarpeessa ja nämä anekdootit sopivat siihen rakoon hyvin. Alkupään tyypeissä oli aivan tuntemattomia nimiä joukossa, loppupää oli tutumpaa.

Miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Eipä kukaan napannut - vielä!

Miittiin mukaan. Mukavia lukuhetkiä!

Eipä kukaan napannut. Jätetään hyllyyn.

Kaapelitehdas on Helsingin Salmisaaressa sijaitseva entinen Suomen Kaapelitehdas Oy:n tehdasrakennus, joka on nykyisin kulttuurikäytössä. Se rakennettiin kolmessa vaiheessa 1939–1954. Kaapeleiden valmistus alkoi vuonna 1943. Rakennuksen suunnitteli Wäinö Gustaf Palmqvist, jonka käsialaa oli myös Suomen Kaapelitehtaan aikaisempi tehdas, nykyinen Merikortteli Punavuoressa.

Kirja jäi kirjojen kierrätyshyllyyn.
Hauskoja lukuhetkiä!

Osallistun tällä Puskailveksen Aikamatka-haasteeseen.

This is my # 98 in
"KEEP THEM MOVING 2016" Challenge arranged by Booklady331.