Takansi:
Lapsuuden koulutalon eteiseen alkaa saapua vieraita vanhuksia mutta tunnistaminen alkaa heti. Liverretään kuin linnut, ai sinähän se olet!
Taannoiset poikavintiöt ovat muuttuneet papparaisiksi, ja entiset tytöt kävelevät ja voihkivat polvien kipeyttä.
Sitten Norma kilistää kupin reunaa ja pyytää hiljaisuutta. Hän nostaa näkyville valokuvan.
- Tässä on unelmien talo, huoneita vaikka kymmenelle, hän sanoo ja tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille luokkatovereilleen. - Ystävyyden talo, Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi?
Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu.
Viikkojen vieriessä muutama halukas kuitenkin ilmaantuu. Rauhamäkeen muuttavat Norman ja keittäjä Nellin lisäksi Kielo, jonkinlainen kirjailija, kolmannen luokan kuvataiteilija Helmi ja poikamiespappi Herbert. Heillä on syynsä, mikä kullakin.
Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietenkään muodostu, reviirien merkintä alkaa jo ulkoportailla.

Yöntähti o hirtehinen kuvaus vanhuudesta. Se tarkastelee ironisoiden mutta samalla hellästi kirjailijan työtä ja luovuuden loppumista. "Hauska on aina vakavaa", kirjoitti Antti Majander Helsingin Sanomien kirjaliitteessä - ei kyllä tästä romaanista - mutta juuri nämä sanat voisivat luonnehtia myös Sisko Istanmäen kerronnan syvintä olemusta.

- Olen lukenut kirjan vuosia sitten. Etsin kirjalle uuden lukijan.

Vien tämän kauniskantisen kirjan Tampere MimiBo-miittiin, toivottavasti tämä löytää sieltä uuden lukijan.

Kirjan kansi vetosi minuun niin paljon, että otin tämän(kin) Hambon tuoman kirjan miittipöydästä. Istanmäeltä olen lukenut aiemmin kirjan Liian paksu perhoseksi, muistan pitäneeni. Kiitos, Hambo!

Tässä oli jotakin sellaista ajan patinaa, jonka voi kuvitellakin, kun kirjailija on tätä kirjoittaessaan ollut 80-vuotias ja tarina kertoo samanikäisistä vanhuksista ja heidän muisteloistaan. Minua häiritsi alkuasetelman samankaltaisuus Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaisten kanssa, koska väistämättä aloin vertailla kirjoja - valitettavasti en tämän kirjan eduksi.
Vien kirjan tämänpäiväiseen miittiin, koska erpax on näköjään lisännyt sen toivelistalleen.

Toivelistalukemista erpaxille, ole hyvä!


KTMC 2014 # 87

Lisäsin tämän toivelistalleni, kun näin lukutuolin miittinappauksen. Enpä vaan odottanut kirjaa vielä. Kaunis kansi! Kiitokset, lukutuoli ja Hambo!

Ihan sujuvaa luettavaa, lukaisin tämän tuossa jonain iltana. Kirjailijalla on ainakin laajalti näkökulmaa siihen, mistä kirjoittaa. Vanhenemisen ja vanhuuden ohella kirjassa käsitellään mm. luovuutta. Kerronnassa on paikoin aika humoristinen ja kaunistelematon ote ja siinä on havaittavissa myös symboliikkaa. Kirja tarjoaa paikoin myös melkoista ihmissuhdedraamaa. En jotenkin onnistunut näkemään ihan kaikkia kirjan henkilöitä mielessäni, mikä vähän vaikutti lukukokemukseen.

Kiitokset!

Edit: oli 3.10. miitissä ja sitten Hep-ketjussa tarjolla. Vein lokakuun toiseen miittiin, josta sai uuden lukijan.

Ei minun pitänyt tämäniltaisesta BC-miitistä mitään kirjoja ottaa, kun kotona on jo valmiiksi liikaa... Ehehehehe. Luin taannoin Istanmäen "Liian paksu perhoseksi"-kirjan, ja tämän kirjan teemat herättivät myös uteliaisuutta.

Kirjoja on saatava muuton tieltä nurkista pois, joten kesälukijaa etsimään lähtee tämäkin, vaikken itse ehtinyt lukea. Löytäjälle onnittelut ja lukemisen iloa!