Gummeruksen sivuilta:

"Rohkea, intohimoinen kirja perheistä ja valheista niiden takana

Yhdeksäntoistavuotias Asya Kazanci rakastaa Johnny Cashia ja ranskalaisia eksistentialisteja. Nuoren istanbulilaisnaisen kanssa samassa talossa asuvat äiti, tädit, isoäiti ja isoisoäiti, joilla kaikilla on oma taakkansa kannettavanaan. Perheen miehiä vaivaa sukukirous, jonka takia he eivät elä juuri neljääkymmentä ikävuotta vanhemmiksi. Suvun ainoa elossa oleva mies on eno Mustafa, joka on paennut kirousta Amerikkaan.
Kun Asyan amerikkalais-armenialainen serkku saapuu vierailulle, nykyisyys ja menneisyys törmäävät voimalla yhteen ja perheen salaisuudet ovat vaarassa paljastua. Kazancin naiset saavat huomata, kuinka vaikeaa on elää menneisyyden kanssa tai toisaalta siitä mitään tietämättä.

Kirottu Istanbul on Shafakin tunnetuin teos. Se on kiihkeä, kaikkia aisteja hivelevä lukunautinto, joka sekoittaa taitavasti historiaa ja nykypäivää, itää ja länttä, räiskyvää iloa ja syvintä surua. Armenialaisten kohtaloa käsittelevän kirjansa myötä Shafak sai syytteen turkkilaisuuden halventamisesta. Myöhemmin syyte kumottiin."

Viihdyttävä, rönsyilevä luku- ja sukuromaani. Sujuvaa kerrontaa, kiinnostavia hahmoja, ihana Istanbul miljöönä. Ei suurta kirjallisuutta, mutta tutustumisen arvoinen.

Kiiltomadossa perusteellinen arvio:
http://www.kiiltomato.net/elif-shafak-kirottu-istanbul/

Kiitos Annimanni sekä kuriiri Kipsu kirjasta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta luettavalta.

Aluksi lukeminen vähän tökki, kun tarina poukkoili vähän sinne ja tänne, mutta kun kirjan päähenkilöt oli saatu esiteltyä, tarina rupesi kulkemaan. Ruoalla oli keskeinen rooli niin Asyan turkkilaisessa perheessä kuin Armanoushin amerikanarmenialaisessa perheessäkin. Toinen keskeinen teema kirjassa oli turkkilaisten tekemä armenialaisten kansanmurha 1900-luvun alussa. Turkkilaiset kieltävät koko asian ja armenialaisten koko olemassaolo tuntuu keskittyvän asian muistamiseen; toisaalta molemmissa kulttuureissa on paljon samaa, varsinkin ruokaperinne molemmissa perheissä on hyvin samankaltaista. Mielenkiintoista ja ajoittain jopa nautinnollista luettavaa, mutta ehkä kokonaisuus ei kuitenkaan nostanut tätä mahtavaksi lukukokemukseksi.

Uteliaisuuttani koppasin tämän Bakery Cafén miittipöydästä tänään.

Joo, tykkäsin tästä. Ei ehkä aivan kovinta maailmankirjallisuuden kärkeä, mutta hyvää yritystä siihen suuntaan kyllä.

Pidin pääasiassa siitä, miten moniulotteiseksi ja -kerroksiseksi sukutarinan kudelma muotoutui. Pintakeveyttä ja syvyyttäkin löytyi mukavasti ja jopa erikoisella tavalla vaihtelevasti, samoin aukkopaikkoja lukijan itse täytettäviksi.

Aineksia tässä olisi ollut paksumpaankin kirjaan tai kirjasarjaan. Nyt esimerkiksi Asyan eksistentialismi jäi kovin ohueksi, pelkän maininnan tasolle (tai ehkä koko ismi hänellä olikin pelkkää pintaa, kokeilua, postmodernin sirpaloituneessa, siivuttuneessa ja moniarvoisessa maailmassa?); samoin viitteet Amyn/Armanoushin itäeurooppalaisen kirjallisuuden tuntemukseen. Molemmat tytöt oli kaikesta huolimatta, vaikka tarina huipentuu heihin, piirretty hyvin ohuella viivalla – takaa ja ympäriltä korostui sitäkin enemmän suku, sukupolvien perintö, koko konteksti, Istanbul.

Viitteitä ja viittaussuhteita, niiden vetämien viivojen kehimiä identiteettejä, identiteettejä paikassa ja ajassa; niin, siinäpä tämän teoksen idea taitaakin olla. Toteutus on kaikessa sirpaloituneisuudessaan eheä ja elävä ja hyvin lähestyttävä.

Pakotettu juonirakenne ja liiallinen ohuus kuitenkin lievästi ärsyttivät, päästivät liian helpolla, tuntuivat kauneusvirheiltä. Kirjan heikoin luku oli ensimmäinen; tosin se pitääkin lukea uudestaan kirjan loppuun päästyä, jolloin se aukeaa aivan eri tavalla. Heikko avaus on oikeastaan yllättävää nykykirjassa – kuinkahan moni on lopettanut kirjan lukemisen siihen? (Itse melkein haksahdin: teos vaikutti aivan liikaa viihdekirjalta.)

Koko ajan mukana pyörivän Kunderan funktio typistyi yleisesti tunnettujen teosten nimiin (Olemisen sietämätön keveys, Identiteetti, Tietämättömyys, Kuolemattomuus). Kaiken kaikkiaan en pitänyt siitä, millaisena rautalankavääntönä mm. itäeurooppalaisuus ja moneen kertaan mainitut juutalaiset vedetään vertauskohtana mukaan – vertauskohtana, jonka luomiseksi riittää pelkkä sana "itäeurooppalainen" tai "juutalainen": vaikka totuus tietysti ON, että näihin historioihin verrattuna harva tuntee armenialaisten tarinan.

Banaalein havainto olivat kirjan lukujen nimet: jämäkästä luettelosta muodostuvat tietenkin ne asure-jälkiruoan valmistusaineet, joista viimeinen tuo mukanaan "yllätysjuonenkäänteen".

Kaikesta huolimatta lukijan tekee mieli jatkuvasti puolustella tekijää: samoin kuin Istanbul, myös me lukijoina hyväksymme ja ymmärrämme koko kirjon keveästä raskaaseen, kauniista kömpelöön ja tärkeästä banaaliin, ja luomme kaikista näistä aineksista jotain itsellemme tärkeää.

En ole aiemmin tutustunut Elif Shafakin teoksiin. Turkin ja Armenian tuntemukseni on myös heikkoa, joten lukukokemus erittäin tietoisesti kulttuurituristina toki piristi ja havahdutti sekin. Näin mukaan kietoutui myös vastaanottajan pään turismiolemuksen pohdinta, identiteetin pohdinta, näkökulman pohdinta... Monella tasolla kokonaisia maailmoja avaava teos toimii siis Suuren Kirjallisuuden tapaan (tapaan, mutta ei-aivan-sellaisena).

Kirja matkaa seuraavaksi Komentooralle. Hän ei ole pitkään aikaan päässyt nauttimaan bookcrossing-kirjoista. Lukuiloa!

Elif Shafak on Turkin tämän hetken kuuluisin naiskirjailija.

Elif Shafak Wikipediassa suomeksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Elif_%C5%9Eafak
Elif Shafak Wikipediassa englanniksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Elif_%C5%9Eafak
Elif Shafak: kirjailijan kotisivut: http://www.elifsafak.com.tr/home

Kirjan juoni rönsyilee nykypäivästä menneeseen, Istanbulista Amerikkaan. Paikoin oli vaikea seurata missä milloinkin mennään. Lisäksi Turkin ja Armenian yhteinen historia ei ole tuttua, joten sekään ei oikein auennut minulle.

Henkilögalleria koostui toinen toistaan kummallisemmista tyypeistä. Koko kirjaa leimasi alakulo. Teksti oli kyllä sujuvaa . Mielenkiintoista oli lukea turkkilaisten ruuista - vesi herahti kielelle - sekä tavoista. Taidan olla vain "erilainen nuori", kun en oikein syttynyt tälle kirjalle.

Palautuu CatharinaL:lle.

Kirja on taas minulla.