"Mies on tietenkin varsin keskeinen tekijä myös konttorityttöjen lomasuunnitelmissa. Todella tehokas pyydystäminen edellytti Elsan ja Hilkan mielestä keskitettyä toimintaa, ja niin päätettiin, että tänä kesänä he koettaisivat onneaan yhteisen lomakassan turvin. Kesäisessä kylpyläpaikassa sitten asiat alkavat kehittyä omia, yllättäviä teitään. Upporikasta teeskentelevä Hilkka kohtaa todellakin vertaisensa, mutta onnettomuudeksi - tai onneksi! - Amor kääntää suunnitelmat. Suurimmat yllätykset odottavat kuitenkin Elsaa, joka on lähtenyt yritykseensä puhtain asein ja jolle Mies ensimmäisen kerran esittäytyy iskemällä perhoshaavin hupuksi Elsan päähän! "
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Löysin tämän kirjaston ilmaishyllystä. Kirja päätyi mukaani, koska olin lukenut vähän aikaa sitten Polvan kirjoittaman "Elettiin kotirintamalla", jossa kirjailija kertoi varsin mielenkiintoisesti arkielämästä ja olemassaolon kamppailusta kotioloissa sodan aikana. Polva elätti perhettään sodan jälkeen kirjoittamalla keveitä romaaneja, ja siksi minua kiinnosti ottaa selvää, mitä hän oikeastaan kirjoitti.
---
No eipä tämän juoni ollut kovin kummoinen. Perinteinen romanttinen tarina, jossa pari inhoaa ensin toisiaan, mutta sitten huomaakin yhtäkkisesti rakastuneensa. Tässä miehessä ei kyllä ollut Darcyn charmia, vaan vaikutti enemmänkin melko huonokäytöksiseltä, komentelevalta ja lyhytpinnaiselta päsmäriltä. Kirjasta sai myös sen kuvan, ettei mies sietänyt naisen juttelua, mutta halusi omia juttujaan kuunneltavan useamman tunnin putkeen. Vaatipa tulevan vaimon jättävän työnsä konttoristinakin ja vertasi tätä moneen otteeseen äitiinsä, ja sanoi tämän muistuttavan "entisaikojen ihannenaista". (Eli onko kyse tässä 1900-luvun alun ihanteesta? Mies oli kuitenkin nelikymppinen).
Mielenkiintoista oli myös, että 15-vuotiaasta alkaen tyttöä pidettiin hyvänä saaliina, mutta 26-vuotias oli ikäloppu, joka sai olla onnellinen jos joku hänet huolisi. Hyvin 50-lukulainen kirja, ja 1957 tämä onkin 1. kerran julkaistu. Ei ihan nykyajan romassi, mutta kertoo ajastaan.

Anni Polvan muistokirjoitus löytyy täältä : http://www.hs.fi/muistot/Anni+Polva/a1364358051160

Kirja lähti matkaan synttäriyllätyksenä! :)

Suurkiitos syntymäpäivälahjasta!

Lähtee toivelistahipan myötä Kesikselle!
Lukuiloa!

Kiitos hippakirjasta, Polvat ehtikin loppua tbr pinostani.

Tämä valikoitu hellepäivän junalukemiseksi piristävää polvaa sain pitkästä aikaa lukia vai olenminä jo vanhus :D

tämä on varattu Herille jonka hippasintoivelistahipassa,

Herille hippakirja ole hyvä :)

Kiitos hipasta!

Tämä ei ollut mielestäni parasta Polvaa. Ajankuvana ihan mielenkiintoinen, kuten MiuM sanoi. 26-vuotias on ollut jo 10 vuotta työelämässä ja ihan liian vanha saamaan aviomiestä. Ja työnantaja ei suosi rouvia eli ilmeisesti tapana on ollut ajan mukaisesti irtisanoa naiset, kun nämä ovat menneet naimisiin. Mutta ihan kivaa kesälukemista tämä oli.

Oma maa mansikka -pussista napattu makupala. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta! Vähän vanhempaa kirjaa epäilinkin lukunäytteen perusteella. Polvan kirjoja olen lukenut aika ajoin. Nyt onkin tovi viimeisimmästä kerrasta, joten tämä taitaa tuppautua lukupinon yläpäähän :)

Juu, edellisten lukijoiden kanssa olen samaa mieltä, että vähän heikko juoni, mutta kyllä tätä joka tapauksessa ihan mukava lukea oli.

Minua huvittaa näissä vanhoissa kirjoissa kerta toisensa jälkeen se ajatus, että vanhaksi piiaksi pääsee (vai joutuu?) suhteellisen nuorena ja siitä jopa verotetaan eri tavoin kuin naimisissa olevaa naista. Elämän tarkoitus on päästä naimisiin ja muut elämäntavat ovat turhia, sinkut säälittäviä, reppanoita, surkea näköisiä jne.

Ilahduttavaa toki on, että nykypäivänä sinkkuus on ihan normaali olotila eikä kenenkään tarvitse verojen takia avioitua. Jännä on kyllä ajatella, että joissakin maissa edelleen naiset jäävät kotiin avioiduttuaan.

Tässä kirjassa hauskaa oli, että sekä Hilkka että tämän ihastuksensa esittivät rikkaita nuoria, vaikka totuus oli että kumpikin salassa venytti penniä.

Jotain muutakin Polvaa on hyllyssäni, pitääpä katsoa, milloin saan luettua.

Cafe Pihan miittiin.

Cafe Pihan miitistä mukaan. Tämä kirja vaikutti kiinnostavalta. Kiitos kirjasta.

En ole tainnut Anni Polvalta aikaisemmin mitään lukea. Tämä oli ihan hauska lukukokemus. Kotimaista hömppä ja viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Sen verran kevyttä luettavaa oli tämä, että täytynee joskus toistekin lukea jotain Anni Polvaa.

Vapautettu vaihtokärryyn. Lukuiloa!