Pilvikartasto
Registered by -Kata- of Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on 7/24/2014
This Book is Currently in the Wild!
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by -Kata- from Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Thursday, July 24, 2014
Finncon 2014
The Man Booker Prize 2004 nominee (the short list)
ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi 2009
Minulla on tämä englanninkielisenä, joten suomenkielinen joutaa eteenpäin.
The Man Booker Prize 2004 nominee (the short list)
ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi 2009
Minulla on tämä englanninkielisenä, joten suomenkielinen joutaa eteenpäin.
Tarttui mukaan illan miitistä.
Takakannesta:
"Brittiläistä David Mitchelliä (s. 1969) pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista kirjailijoista. Hänen kolmas romaaninsa Pilvikartasto on huikea taidonnäyte, kerrontatekniikkaa on verrattu venäläiseen maatuskanukkeen. Mitchellin luoma jännite, inhimillisen hyvyyden ja pahuuden, orjuuden ja palvelijuuden luotaaminen, sekä monikerroksinen kerronta pitävät lukijaa otteessaan teoksen alusta loppuun. Kirja alkaa 1800-luvun Tyyneltämereltä amerikkalaisen notaarin seikkailuista ja alkuperäisasukkaiden mysteereistä, mistä siirrytään 1930-luvun Belgiaan, jossa viriili muusikkonuorukainen hakeutuu kärttyisän säveltäjäneron avustajaksi. 1970-luvun Amerikassa totuuksiä etsivä journalistinainen joutuu vaaraan ydinvoimalaitosta tutkiessaan, ja pari vuosikymmentä myöhemmin brittiläinen kustantaja kiperään kiipeliin sanataiteen arvaamattomuuksissa. Tulevaisuuden pikaruokaravintolassa klooni käsittää kapinan oikeutuksen, ja kokonaisuuden täydentää vielä kaukaisemman tulevaisuuden iäkkään Zachryn tarina maailmantuhon jälkeiseltä Havaijilta."
Muutaman sivun luettuani en suinkaan ollut tarinan otteessa, pikemminkin tuntui, että tekisi mieli jättää lukeminen sikseen. Jonkin verran tarina rupesi vetämään, mutta missään vaiheessa en voi sanoa olleeni sen lumoissa. Kuudessa erillisessä, mutta toisiinsa jollain tasolla sidoksissa olevassa tarinassa käytettiin erilaisia kerrontatekniikoita. On päiväkirjaa, kirjeromaania, oratiotaltiointia, muistelmaa. Yhtäältä kirjailija tietysti osoittaa taitoaan, mutta välillä tuntui, että onko kyseessä vain tekninen kikkailu. Tarinoita yhdisti joku pieni osanen, joka siirtyi tarinasta toiseen. Ewingin päiväkirjaa lukee muusikko, jonka säveltämää teosta kuuntelee journalisti, jonka seikkailuista lukee kustantaja jne. Tarina on aika synkkä, ihmiskunta kulkee kohti tuhoaan ja ihan omista ansioista. Aina löytyy niitä, jotka pitävät itseään muita parempina ja orjuuttavat toisia ahneuttaan. Kirja oli mielenkiintoisempi kuin aluksi kuvittelin, mutta tarinat jäivät irrallisiksi enkä oikein saanut otetta siitä. Mielestäni se ei ollut takannen hehkutuksen arvoinen.
"Brittiläistä David Mitchelliä (s. 1969) pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista kirjailijoista. Hänen kolmas romaaninsa Pilvikartasto on huikea taidonnäyte, kerrontatekniikkaa on verrattu venäläiseen maatuskanukkeen. Mitchellin luoma jännite, inhimillisen hyvyyden ja pahuuden, orjuuden ja palvelijuuden luotaaminen, sekä monikerroksinen kerronta pitävät lukijaa otteessaan teoksen alusta loppuun. Kirja alkaa 1800-luvun Tyyneltämereltä amerikkalaisen notaarin seikkailuista ja alkuperäisasukkaiden mysteereistä, mistä siirrytään 1930-luvun Belgiaan, jossa viriili muusikkonuorukainen hakeutuu kärttyisän säveltäjäneron avustajaksi. 1970-luvun Amerikassa totuuksiä etsivä journalistinainen joutuu vaaraan ydinvoimalaitosta tutkiessaan, ja pari vuosikymmentä myöhemmin brittiläinen kustantaja kiperään kiipeliin sanataiteen arvaamattomuuksissa. Tulevaisuuden pikaruokaravintolassa klooni käsittää kapinan oikeutuksen, ja kokonaisuuden täydentää vielä kaukaisemman tulevaisuuden iäkkään Zachryn tarina maailmantuhon jälkeiseltä Havaijilta."
Muutaman sivun luettuani en suinkaan ollut tarinan otteessa, pikemminkin tuntui, että tekisi mieli jättää lukeminen sikseen. Jonkin verran tarina rupesi vetämään, mutta missään vaiheessa en voi sanoa olleeni sen lumoissa. Kuudessa erillisessä, mutta toisiinsa jollain tasolla sidoksissa olevassa tarinassa käytettiin erilaisia kerrontatekniikoita. On päiväkirjaa, kirjeromaania, oratiotaltiointia, muistelmaa. Yhtäältä kirjailija tietysti osoittaa taitoaan, mutta välillä tuntui, että onko kyseessä vain tekninen kikkailu. Tarinoita yhdisti joku pieni osanen, joka siirtyi tarinasta toiseen. Ewingin päiväkirjaa lukee muusikko, jonka säveltämää teosta kuuntelee journalisti, jonka seikkailuista lukee kustantaja jne. Tarina on aika synkkä, ihmiskunta kulkee kohti tuhoaan ja ihan omista ansioista. Aina löytyy niitä, jotka pitävät itseään muita parempina ja orjuuttavat toisia ahneuttaan. Kirja oli mielenkiintoisempi kuin aluksi kuvittelin, mutta tarinat jäivät irrallisiksi enkä oikein saanut otetta siitä. Mielestäni se ei ollut takannen hehkutuksen arvoinen.
Journal Entry 4 by em64 at Pääkirjasto Metso, vaihtohylly/ book swap in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, April 19, 2018
Released 5 yrs ago (4/19/2018 UTC) at Pääkirjasto Metso, vaihtohylly/ book swap in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Kirja vapautuu Metson vaihtohyllyyn.