"Naista, joka saattaa miehensä hautaan, sanotaan leskeksi, miestä, joka jää suremaan vaimoaan, leskimieheksi. Vanhempansa menettänyt lapsi on orpo. Mutta miten nimitetään kuolleen lapsen isää ja äitiä?"

Pienen Isa-tyttärensä kuoleman jälkeen P. F. Thomése tunsi joutuneensa kuolemanhiljaisiin huoneisiin, keskelle kokemattomia sanoja, jotka hänen pitäisi oppia kirjoittamaan. Varjolapsi on henkeäsalpaava kertomus tästä sanojen etsinnästä. Kokonainen elämä kääntyy ylösalaisin, jokainen merkitys on löydettävä uudelleen.
"Jos hän vielä jossain on, niin kielessä."

Hollanninkielinen alkuteos: Schaduwkind (2003)
Suomentanut: Titia Schuurman

Otava 2004

Otan kirjan tarjolle pikkujoulumiittiin Café Esplanadiin. Osallistun sillä Sanatarkkaan 4 -peliin suomenkielisellä BC-foorumilla.

Kirja lähti mukaani tapaamisesta, kiitos sekä kirjasta että tapaamisesta.

Olen lukenut paljon kirjoja surusta ja myös lasten menetyksestä. Aioin lukea tämänkin, mutta ehkä en luekaan. Se on saatavilla ja löysin sen myös yhdeltä toivelistalta.

Varattu kirjasta kiinnostuneelle.

Tämä kirja on matkalla Teksasiin. Hyvää matkaa kirjalle! Vähän kesti, ennen kuin sain aikaiseksi postittaa.

Kirjapaketti saapui tänään perille. Paljon kiitoksia!

Surullinen ja ajatuksia herättävä kirja. Myös kaunis omalla tavallaan.

Lähetän kirjan seuraavalle lukijalle. Lukuiloa!

Sonkun kirjapaketin mukana saapui LolaRobinille tämä kirja, jonka toimtian varmaan maanantain miitissä hänelle.

Kiitos Sonkku! Kuitenkin kuten edellisessäkin, annan kirjan odotuttaa hetken. Nyt tekee mieli lukea hiukan iloisempia aiheita. Mutta worry not; tämäkin kirja pääsee lukuun!