"Tuusulanjärvestä tehty kaamea löytö antaa Järvenpään poliisille syyn epäillä henkirikosta. Tapaus muodostuu komisario Heittolan uran haastavimmaksi. Vainajan henkilöllisyys ei selviä, tutkinta ei etene ja samaan aikaan eräs nuori nainen katoaa. Paikallinen saatananpalvontayhteisö, ihmisten asunnoissa luvatta hiippaileva huoltomies ja eroottisia valokuvattavia haaliva yhden miehen yritys antavat kaikki aihetta poliisitutkimuksiin, mutta pitäviä todisteita on vaikea löytää. Pikkukaupungin rikoskuviot yhtyvät lopulta yllättävällä tavalla."

Kovakantinen kirjastopoisto

Toivelistakirja löytänee toivojansa Forssan kesäpäivämiitissä, lukuiloa!

Osallistun vapautuksella vuoden 2014 toivelistakirjahaasteen kakkososaan.

Ihanaa! Kiitos toivelistakirjasta, Peonio!
---

Järvenpään Rantapuistosta löytyi jotain epämiellyttävää, niin kaunis paikka kuin se onkin.

Kuinkas tämä olikaan päässyt hukkumaan - ei Tuusulanjärveen vaan kirjahyllyn takariviin. Nyt luin yhteen kyytiin ja yöunet kärsivät. Tuli mieleen Seppo Jokisen Koskis-kirjat. Yhtä miellyttävää luettavaa, vaikka aihe on epämiellyttävä. Saatananpalvonta ja paloittelumurha olivat tuolloin ajankohtaisia aiheita.
---

Miksiköhän mies seisoo veneessä Tuusulanjärvellä? Ei tämä ainkaan naaraaja ole. Eikö lie veneessä seisominen ole parhaita tapoja järjestää naaraajille töitä.

Järvenpään Rantapuistossa on Suomen suurin julkinen veistos Kolmisointu. Toisiinsa nojaavista kaarista koostuva kolmiosainen Kolmisointu on ihastuttanut ja vihastuttanut kaupunkilaisia elokuusta 1979. 11 metriä korkean Kolmisoinnun on suunnitellut teksasilainen "rakenteellista tyylisuuntaa" edustava kuvanveistäjä Rolf Westphal.
Kirjassa ei Kolmisointua mainita, mutta ei Järvenpäätä voi sivuuttaa näkemättä Kolmisointua.

Järvenpään Prismaa sanottiin kirjassa isoksi kolossiksi tai kompleksiksi tai jotain. Ei se minusta niin kovin suuri ole. Keskustelua herätti aikoinaan se, että pitääkö noin isoa kaupparakennusta rakentaa hyvälle järvinäköalapaikalle. Moni olisi mielellään asunutkin sillä kohdalla olevassa asuintalossa. Siinä se nyt kuitenkin on kävelykatu Jannen eli Sibeliuksenkadun toisessa päässä.

1980-luvun alussa muutimme Keravalle. Samassa talossa asui Riku-poika, jota naapurit välillä opastivat menemään koulun suuntaan. Riku tahtoi välillä eksyä muihin puuhiin. Riku oli yksinäinen alakoululainen. Avoimesta parvekkeen ovesta kuului aktion-filmien meteliä. Silti Rikua ärsytti pihasta leikkipaikalta kuuluva pienten lasten ääntely ja hän tuli usein parvekkeelle karjumaan lapsia hiljaisiksi. Ilmeisesti Rikua harmitti, kun pienet saivat olla pihalla äitiensä kanssa ja hän oli yksin. Näin myöhemmin teini-ikäistä Rikua kaupungilla ja hän oli sen aikaisen mittapuun mukaan melkoinen ilmestys, puoli päätä kalju ja toisella puolella pitkät hiukset. Vaatteissakin oli vaikka minkälaista ripustusta. Nykyään ihan tavallinen näky.
Myöhemmin kuulin, että Riku oli 23-vuotiaana joutunut Hyvinkään paloittelusurman uhriksi 1998. Riku oli liittynyt satanistien seuraan Järvenpäässä ja sieltä oli menty Hyvinkäälle jatkoille.
Vaikuttaa siltä, että Sandberg on ottanut kirjaansa vaikutteita tästä tositapahtumasta.

This is my book #109 in the Reduce Mount TBR 2017 -challence by Dove-i-libri.

Toivelistakirja on luettu ja jatkaa matkaansa samoissa merkeissä.

Lukuiloa!

Book #33 in the 2018 Keep Them Moving -challence by Booklady331

Kiitokset toivekirjasta! :)