"Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Kun Laura löytyy kuolleena, Arianna potee syyllisyyttä ja alkaa selvittää tapausta, vaikka Lucarelli kieltää. Laura oli sisarensa vastakohta: hymyilevä ja herkkä assyriologian professori. Hän oli myös ympäristöaktivisti ja kuului Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustavaan liikkeeseen.

Puhuttaessaan Lauran kollegoita Assyriologian laitoksella Arianna huomaa pian tiiviin yhteisön jännitteet. Pinnan alla hiertävät kateus, kostonhimo ja salatut halut. Selvittäessään Lauran yhteyksiä anarkistipiireihin Arianna pääsee myös pahamaineisen, jalkaansa ontuvan Marcon jäljille. Arianna huomaa joutuneensa keskelle vaarallista tapahtumaketjua, sillä kovilla panoksilla pelaava Marco suunnittelee jotain arvaamatonta.

Kosto ikuisessa kaupungissa on itsenäinen jatko-osa romaanille Kuolema sypressin varjossa, joka aloitti aistikkaan Arianna de Bellis tutkii -sarjan. Luvassa on tiivistyvää jännitystä ja sensuellia romantiikkaa tällä kertaa helteisenä hehkuvan Rooman kaduilla ja piazzoilla. Silmiä hivelevä maisema tuoksuineen ja kihisevine juonenkäänteineen avaa lukijan eteen nautinnollisen maailman, johon voi uppoutua."

Tuli luettua juhannuksena.
Tässä kirjassa ei ollut niin paljon ihmisiä kuin ensimmäisessä kirjassa, joten ihmiskuvioissa pysyi mukana helposti. Pidän kirjailijan tyylistä kuvata Rooman katuja ja taloja, ihan ne silmissään näki.
Ehkä kuitenkin kokonaisuutena pidin ensimmäisestä kirjasta enemmän kuin tästä, mutta pakkohan ainakin kolmas osa on lukea, koska Ariannan salaisuus ei vielä tässäkään selvinnyt.
Kevyttä kesädekkaria, ei liian väkivaltaista, ihan luettavaa.

Vera Valaa ovat Tampereen bookcrossaajat lukeneet, uskon tämän Arianna de Bellisin tutkimuksista kertovan dekkarintoisen osan kiinnostavan lukijoita. Nostalgia miitissä eteenpäin.

Tarttuipa miitistä taas kerran houkuttelevia kirjoja mukaan. Jäin uteliaaksi päähenkilön menneisyydestä luettuani sarjan ensimmäisen osan. Hienoa päästä Roomaan... Kiitokset kaikista kirjoista ja miittiseurasta, Hambo!

Tässä sarjan toisessa osassa henkilöitä on tosiaan vähemmän kuin ensimmäisessä osassa, mikä tekee lukemisesta sujuvampaa. Juonikin on ehkä vähän selkeämpi. Kaikkea ei vieläkään päähenkilön menneisyydestä paljasteta, mutta aika selkeitä suuntaviivoja jo annetaan. Viihdyin tämän kakkososan parissa huomattavasti paremmin kuin ekan osa, mutta tietynlainen siirappisuus tässä sarjassa häiritsee. Taustatyönsä kirjailija tuntuu tehneen tunnollisesti (en tosin tiedä assyriologiasta yhtään mitään) ja loppukiitoksissa on mm. Jaakko Hämeen-Anttilaa kiitelty.

Kaupunkikuvauksesta ja etenkin niistä metroista muistui omia Rooma-muistoja mieleen. Ihan mukavaa luettavaa koleaan syysiltaan. Varmaan hankin kolmannen osan jossain vaiheessa käsiini, mutta jos kirjailija tekee Leonit, niin luovutan.

Kiitokset, Hambo!

Miitissä kuulemani perusteella sarjaa jatkossakin lukevat olivat jo tämän lukeneet. Kirja on kahdella sellaisella toivelistalla, joilla on vielä se ykkösosakin. Laitoin silti matkaan - onpahan sitten tämä osa valmiina odottelemassa.

Hyviä lukuhetkiä sitten joskus seuraavalle ja kiitokset vielä Hambolle!

Kiitos toivelistakirjasta, erpax! Unohdin perjantaina hakea postin, joten tämä piristi harmaata sunnuntaita.

Ei niin hyvä kuin esikoinen. Tosin henkilöitä oli vähemmän josta plussaa, ekassa osassa menin kokoajan sekaisin kuka oli kuka. Välillä puhutaan etunimillä, välillä sukunimillä tai tittelillä. Tässä kirjassa oli ehkä vähän liikaa kaikkea, vähempi olisi riittänyt. Loppu jäi niin ärsyttävän kutkuttavaan kohtaa, että pakko saada kolmas kirjailijan kirja jostain luetavaksi. Mutta kaiken kaikkiaan ihan ok kesädekkari.

Miittin vein.

Miitistä toin. Edellisten kommenttien perusteella pitänee ensin etsiä sarjan ensimmäinen osa luettavaksi.

Kaunis ja rikas etsivä, menneisyydessä salaisuuksia, jokohan kirjoista on tekeillä tv-dekkari? Oli vähän vaikea päästä sisään tapahtumiin, kun ensimmäinen osa oli lukematta.

PKS-miittiin

Miitistä mukaan. Enpä ole lukenut yhtään Vera Valan dekkaria, joten tämä olkoon ensimmäinen.