www.adlibris.com -sivuilta:


"Sinikka Nopola on suomalaisten rakastama kirjailija, joka on valloittanut niin lapsi- kuin aikuislukijoidenkin sydämet hersyvällä huumorillaan ja taidokkaalla kielellään. Novellikokoelma Teepussit on Nopolan esikoisteos, josta kirjailijan menestyksekäs ura alkoi.Vuonna 1987 ilmestynyt Teepussit on jo aitoa Nopolaa, terävää ja tarkkanäköistä tekstiä. Nopola kuvaa ihmisten kohtaamisia ja kohtaamisen yrityksiä, tavallisia ihmisiä jotka kompastuvat omiin jalkoihinsa yrittäessään tarmokkaasti luoda elämäänsä järjestystä ja merkitystä. Novellien näkökulma on usein hykerryttävällä tavalla vinksallaan, vaikkavakavista asioista puhutaankin. Tarinoiden salavihkainen huumori kätkeytyy henkilöhahmojen mietteisiin ja dialogiin. Tekstin näennäisen vakavan pinnan alla kaikuu kupliva nauru.Uudessa painoksessa on mukana kirjailijan esipuhe, jossa Sinikka Nopola kertoo miltä oma esikoisteos tuntuu vuosien jälkeen."

Gummerus, toinen painos, 2010, kovakant., 192s.

Tämä Nopolan esikoiskirja oli varsin erilaista tekstiä kuin tuoreempi tuotantonsa, mutta pidin novelleista sinänsä. Erityisen mielenkiintoiseksi novellikokelman teki kirjailijan oma esipuhe, jossa hän analysoi (vuonna 2010) omaa varhaistuotantoaan lempeän kriittisesti. Olin aika tavalla samoilla linjoilla hänen oman kritiikkinsä kanssa - oma tyyli ja huumori eivät vielä tässä vaiheessa olleet puhjenneet kukkaansa!

Tämä kirja jatkaa jossain vaiheessa matkaansa osallistuen pariinkin haasteeseen...

Vein tarjolle Metson kahvion BC-tapaamiseen, siirtyi siellä jonkun toisen bookcrossarin kassiiin :)

Kirja tarttui mukaan miitistä :)

Sinikka Nopola oli minulle entuudestaan tuttu vain Tiina Nopolan kanssa kirjoittamistaan lastenkirjoista, joskus lapsena luin yhden Heinähattu ja vilttitossu -kirjan ja muutaman Risto Räppääjä -kirjan. Oli mielenkiintoista nyt vuosien jälkeen lukea kirjailijalta muuta kuin lastenkirjallisuutta. En ole koskaan ollut kovin innokas novellien lukija ja tämä novellikokoelma ei ollut poikkeus. Nämäkään novellit eivät oikein sytyttäneet, mutta tulipahan luettua. Ainoastaan kaatopaikalle -novelli oli minulle erityisen puhutteleva, sillä aihe on omassa elämässäni hyvin ajankohtainen, koska olen itse juuri muuttanut ja jouduin muuton yhteydessä käymään läpi tavaroitani ja hävittämään osan. On mielenkiintoista, kuinka järjellä tietää ettei tarvitse jotain asiaa/tavaraa, mutta tunnepuolella on kuitenkin vaikea luopua siitä. Olen lukutuolin kanssa samaa mieltä siitä, että erityisen mielenkiintoiseksi novellikokelman teki kirjailijan oma esipuhe, jossa hän arvioi omia novellejaan vuosia myöhemmin.

Vein tarjolle tämän päivän miittiin. Pois lähtissäni kirjaa ei enää näkynyt pöydällä, eli on päässyt uuden lukijan mukaan :) Ilmoitusta odotellessa...

Nappasin miitistä, kiitos lukutuoli ja Sii1!
Tällainen teefriikki taisi katsella tätä kirjaa sillä silmällä jo aiemmin miitissä, tällä kertaa ehdin kirjan napata. Täytyy myöntää, etten ole lukenut Nopolalta mitään. Mielenkiinnolla tutustun. Näyttää nopeasti luettavalta kirjalta, joka tekisi mieli aloittaa heti, mutta en tiedä, saanko tätä kirjan vuoden haasteeseen. Hitaalla lukutahdillani haasteeseen sopivat kirjat menevät nyt muiden edelle.