Kustantajan nettisivuilta:

"Jotkut sanovat, että kun tipahtaa korkealta, koko elämä vilahtaa silmien edestä.

Kun 79-vuotias Antti Vallas putoaa katolta, hänen silmiensä edestä ei vilahda mitään. Silloin palvelusvuodet vapaaehtoisena natsi-Saksan Waffen SS:ssä lävistävät nykyisyyden.

Siinä ne taas ovat, yhtenä pyörteenä kaikki ne muistot ja ihmiset, joista ei pääse eroon, jotka ovat kai aina olleet läsnä. Takaisin palaavat rintamalta tutut Erkit - Laitinen, Luttinen ja Kiviperä - ja yritykset elää sodan jälkeen normaalia elämää. Puhumattakaan itse sodasta, lähdön idealismista ja karmeuksista, jotka eivät tapahdu yksinomaan taistelussa.

Jenni Linturin esikoisteos ei ole aivan tyypillinen sotakirja. Toisessa maailmansodassa Suomesta Saksaan lähteneistä joukoista ja sodasta palanneiden muistojen riivaamasta elämästä kertova isänmaan tähden ravistelee sankarimyyttejä ja näyttää ihmiset sellaisina kuin he ovat lähes mahdottomissa olosuhteissa.

Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka?"

Teos, 2011, toinen painos.

Harmillista, mutta tämä kirja ei ollut minun juttuni! Kieli oli kaunista ja kirjasta löysi yksittäisiä hienoja lauseita, mutta eri aikakausissa liikkuva kerrontatapa teki kirjasta varsin ei-lukijaystävällisen. Sotakirjat eivät muutenkaan ole ominta aluettani, mutta olin kovasti toivonut, että pitäisin tästä enemmän kuin sitten pidin.

Löysin kirjan lunatumin toivelistalta ja vien sen hänelle huomiseen BC-miittiin.

Lunatum vierailee Tampereella ja saa mukaansa toivelistalukemista :)

EDIT: Kirjan kannessa on muuten selvästi ihan HÄMÄRÄä, osallistun vapautuksella Chanian kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen syyskuun teemasanalla!

Kiitos toivelistakirjasta!