Tämä kirja ei varmaan kummempaa esittelytekstiä kaipaa... todella hienosti kirjoitettu mutta HUH, miten ahdistava tarina! Ainakin meikäläiselle Stephen Kingikin on kevyttä chick litiä tämänkaltaisen kauhutodellisuuden rinnalla.

Löytyy lukuisilta toivelistoilta, joten koitetaas pistää opus eteenpäin

Kiitos sakirmo, tämä oli yksi eniten toivomistani kirjoista!

Luin tätä kirjaa paikoitellen kuin faktaa. Omat tietoni lestadiolaisuudesta ovat aika hatarat, vaikka isoisäni siihen aikoinaan "hurahtikin" (sukumme lähihistoriaa paremmin tuntevan serkkuni termi). Eli jos asiat ovat menneet toisin, minunkin mielestäni kohdunpoisto saattaisi olla suomen kielen kaunein sana...

Rankka tarina totta tosiaan. Nautin kuitenkin kauniista, runollisesta kerronnasta vaikka osa runoviittauksista menikin minulta täysillä ohi. Tyttöjen nukkeleikit toivat ajoittain pientä kevennystä (Las Palmasin matka), ja ajoittain taas synkensivät kertomusta ennestään (hautajaiset). Yksi tämän vuoden parhaista, ehdottomasti.

Kirja jatkaa matkaansa Tyrnimarjalle toivelistahipan viemänä, ja pääsen siis taas osallistumaan myös LiskoMiettisen toivelistahaasteeseen.

Jopas tämä tulikin nopeasti, kiitos Piiku! Kovasti on kirjaa joka paikassa kehuttu, joten mielenkiinnolla tartun tähän. Palaan luettuani.

Taivaslaulu osoittautui kaikkien kehujensa arvoiseksi.
Upea ja rohkea kirja, jonka uskon tuoneen lohtua myös monelle lestadiolaisyhteisöön kuuluvalle. Rauhala kuvaa uskomattoman hyvin loppuunpalaneen äidin tuntoja ja avuttomaksi itsensä tuntevan isän ajatuksia. Kirjan Aleksi on hieno mies, jollaisia toivottavasti on kasvamassa myös todellisessa lestadiolaisyhteisössä. Jos Aleksi olisi käyttäytynyt yhteisön sääntöjen mukaan, Viljalla ei mielestäni olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta selvitä.
Nukkeleikkien kautta Rauhala tuo riipaisevasti esille sen miten kevyin perustein me karsinoimme, arvostelemme, hyväksymme ja hylkäämme toinen toisiamme. Jos et ole kuin me, et kuulu joukkoomme. Tätähän tapahtuu ihan kaikissa yhteisöissä, olivat ne sitten uskonnollisia tai ei.
Itse olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, jossa lestadiolaisuus on näkyvää ja lähes jokaisen lähipiirissä on liikkeeseen kuuluvia; leikki-,koulu- ja työkavereina, naapureina jne.
Yhteisö valvoo ja pitää tiukasti kiinni omistaan ja harva uskaltaa rikkoa sääntöjä.

Vaikka kirja oli paikoin ahdistavaa luettavaa, sen sivuilta henki kuitenkin rakkaus ja toivo ja rohkeus uskoa omalla,armollisemmalla tavallaan. Haluan lukea kirjan jonkin ajan kuluttua uudelleen ja kirja jääkin minulle toistaiseksi.
Hieno lukukokemus! Kiitos kierrättäjät!

Luin kirjan nopeasti uudestaan ennen sen lähettämistä ja edelleen olen sitä mieltä että kyseessä on todella hyvä teos. Hyvä kirja ansaitsee uusia lukijoita ja siksipä se matkaakin seuraavaksi Tornioon LiskoMiettiselle.
Toivottavasti kirja ei hautaudu sielläkään hyllyn perukoille, sitä se ei ansaitse!

Kiitoksia toivekirjasta.

Tämä olikin näin paksu teos. Mukava kirjan kokoinen siis. Kun vaan saisi innostusta tuohon lukemiseen. Nyt vissiin taas niin monta vaikeeta kesken, että takkuaa sen takia pahasti.

Joo, otin tämän luennan alle, kun huomasin että moni tätä kirjaa toivoo. Itsekin oli kyllä tosi mielenkiintoista tätä lukea. Aiheesta voisin lukea enemmänkin, kun kiinnostaa nää kaikki uskonto jutut.

Mie kyllä tykkäsin. Enkä ihme kyllä ahdistunutkaan, vaikka toki kirjassa olikin aika hirvittäviä kohtia ja nyt tämä oma tilannekin huomioon ottaen olisin voinut ruveta enempi vaan ajattelemaan kaikkea ikävää.

Kirja oli kirjoitettu jotenkin niin kauniisti ja soljuvasti. Tykkäsin erilaisista tyyleistä mitä oli ympätty kirjaan ja siinä oli niin monesta kantista käsitelty tätä asiaa, että kaikki näkökannat tuli hienosti esille.

Todella hieno kirja. Toivottavasti saa pian jatkolukijan. :)

Kirja lähtee matkalle. Kunhan pääsen postiin.

Kiitos toivelistakirjasta!

Kiitos, heleän kaunista kieltä rankasta aiheesta. Tarina oli kyllä hyvä, päähenkilöiden suhteesta välittyi aitoa lämpöä ja myös aitoa huolta. Kirja, jonka ehkä haluan lukea uudelleenkin.

Matkalla seuraavalle lukijalle!

Kiitos toivelistakirjasta. Menee lukupinoon.

Tämä kirja oli kyllä hieno lukukokemus. Aleksin ja Viljan väliltä välittyi aitoa rakkautta ja lämpöä, vaikkakin oli rankkoja aikoja välillä. Hienosti selvisivät haasteita joita heidän oli kohdattava yhteisen matkan varrella.
Itselleni aihe ei ole niinkään tuttua. Minulla on yksi tuttava lestaadiolainen ja välillä vierailemme heillä kylässä. Tuttavani ei ole koskaan maininnut, että heillä olisi rankkaa tmv, vaikka hänestä näkee että helppoakaan ei ole. Heille on syntynyt 4 lasta viiden vuoden sisällä. Aina muistaa mainita, että on onni kun on saanut lapsia.
Joskus varmasti luen tämän uudelleen.

Kirja jatkaa matkaansa Keravalle. Lukuiloa kirjan parissa.

Kiitos kirjasta, justiina_81! Olen itse lukenut tämän kirjan, mutta saatanpa lukea tämän joskus uudestaankin.

Työkaverille luettavaksi.

Kirjan tarina oli surullinen kertomus äidin loppunpalamisesta. Lestadiolaisuus aiheena kiinnosti, koska tuttavapiiriini kuuluu kyseisen uskonnon tunnustavia henkilöitä. Kirja oli hyvä, joskin hieman ahdistava, onneksi vaimostaan huolehtiva mies pelasti juonen synkkyyttä.