Villa matkapäiväkirjat pitkiltä reissuilta ovat olleet mielenkiintoisia ja koukuttavia. Tämä on hieman erilainen Villa-kirja. Tässä ollaan vielä melko tukevasti kiinni Suomessa. Päiväkirjan alussa keskitytään puoliksi fiktiiviseen romanssiin (miksi tämä ratkaisu, ihmettelin) naimisissa olevaan miehen kanssa. Euhän siinä hyvin käy. Jotenkin koko suhteen käsittely alkaa tympiä, eihän siitä mitään tule. Ja sitten myös horisonttikin alkaa kiinnostaa Villaa ja ensimmäisiin reissuihin lähteminen tapahtuu. Siinä mielessä kiintoisa kuvaus naisesta joka ei ihan vielä kuka on ja mitä haluaa. Rivien väliin olsin kaivannut lisää ajankuvaa.

Samoin minä olen lukenut kaikki Villan meripäiväkirjat ja luultavasti tämänkin päiväkirjaromaanin joskus, mutta nappasin kuitenkin miitistämme, koska pidän kirjailijan tyylistä. Jospa vaikka kesälukemiseksi.

Pidin kyllä Villan tekstistä, vaikka päiväkirjan lukeminen välillä puudutti, vallankin tämän "rakkaussuhteen" vatvomisessa. Tosin luin niin huonosti kirjan prologin, etten edes tajunnut suhteen fiktiivisyyttä :-). En sitten tiedä, olisiko lukukokemus ollut erilainen vastakkaisessa tapauksessa.
Ymmärtää kyllä hyvin, kun sai seurata tyttären kasvua, miten luova persoona syntyy. Vilahteleehan Saara tyttären nimi useinkin kirjojen ja muistaakseni myös elokuvien tekstien kääntäjänä.
Tarjoan kirjaa kontrolloidusti seuraavassa miitissä, johon osallistun (Tampere?).
Leppoisia lukuhetkiä!

Toivon, että päiväkirja löytää lukijan vieraillessani Tampereen miitissä.
Jos ei nappaa siellä, vapautan kirjan Metson vaihtohyllylle.

Meripäiväkirjat ovat herättäneet kiinnostustani Villaan, joten minähän tämän miittipöydästä nappasin. Kiitos Tampereen vierailusta, Eijukka!

Tälle kirjalle ei tehnyt oikeutta se, että kuuntelin rinnakkain Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosia äänikirjana - aika yksiselitteisesti Murakami kiehtoo enemmän!

Tämä kirja herätti minussa tavallista enemmän ärsyynnyksen tunteita. Minua rasitti ensinnäkin se, että vaikka kirja oli ikään kuin kirjailijan omaa päiväkirjatekstiä -60-luvulta, hän kuitenkin selittää alkupuheessa rakkaussuhteensa fiktioksi - ja tämä rakkauden vatvominenhan oli kirjan pääasiallinen sisältö. Ärsytystä herätti myös kirjoittajan itsekeskeisyys ja narsistisuus, joka toki näkyi siinä, että läheiset ihmiset hylkäsivät hänet peräjälkeen. Jossain kohdassa kirjoittaja pohtii sitä, kuinka hänestä on kasvanut näin itsenäinen, mutta kyllä tämä epätoivoinen takertuminen naimisissa olevaan mieheen vaikutti kaikkea muuta kuin itsenäisen naisen touhulta. Rasittavaa roikkumista, sanoisinpa.
Suhteesta lapseenkaan en pitänyt, siinäkin vilahti narsismi. Pöyristyttävä kohta oli se, jossa kirjoittaja kertoi lapsensa opettajan maininneen, että koululääkäri totesi terveystarkastuksessa luokan 26 lapsesta vain kaksi täysin tasapainoisiksi - toinen oli tietysti kirjoittajan tytär. Aikamoinen suoritus olisi koululääkäriltä ollut tämä täydellisyys todeta (ja niiden 24 muun tasapainottomuus?!).
Ei jättänyt tämä lukukokemus tunteettomaksi, vaikka kirjasta en niin kovin pitänytkään!

Helmet-lukuhaasteessani tämä edustaa kohtaa 20 ('Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan').

Ojensin kirjan taryalle, mielenkiintoista lukea muidenkin kommentteja tästä kirjasta.

KTMC 2016 # 15

Sain tämän Villan kirjan jo lauantaina (27.2.), mutta koko viikonloppu sekä eilinen maanantai menivät tien päällä ja pääsin journaloimaan vasta nyt. Olen lukenut Villalta kaksi kirjaa, Vanhan rouvan lokikirjan (rekkaamaton BC-kirja) sekä Merilapsuuden http://www.bookcrossing.com/journal/11951299/ ja tykkäsin molemmista.

Kiitos kirjasta ja kurirointiavusta, oli kiva nähdä!