Tämäkin löytyi kaapista ja lähtee pois muuton tieltä.

Lähtee muuton tieltä etsimään uutta lukijaa. Hyvää matkaa!

Tarttui mukaan miitissämme. Hienoston elämän seuraaminen ei niin kovin itseäni innosta, mutta koska tämä kirja on palkittu klassikko, niin täytyyhän se lukea. Sankaritar lienee sen verran omapäinen ja ennakkoluuloton, että saattaa jopa viehättää tätä lukijaa. Lienee sopivaa kesälukemista mökille.

Tämä Viattomuuden aika oli minulle aivan puhdas kokemus; en ole nähnyt kirjasta tehtyä Martin Scorsesen elokuvaa enkä tiennyt kirjailija Edith Whartonista mitään. Tunteet vaihtelivat suuresti kirjaa lukiessani. Totta kai henkilöiden, varsinkin naisten elämä 1920-luvulla, erosi tiukkojen sääntöjen ja valllitsevien hierarkioiden takia paljon nykyajasta, mutta toisaalta nämä ikuisuusasiat: raha ja rakkaus ovat edelleen voimassa. Ärsyttihän kirjassa esiintyvä korostettu hienotunteisuus ja usein tekopyhyys, mutta näinhän me ihmiset edelleen käyttäydymme. Ehkä siitä tuohon aikaan vallitsevasta säännöstä, että varsinkin naisten oli tärkeää noudattaa hyviä tapoja ja olla ikäänkuin "puhdas", on sentään jo vapauduttu. Virkistävää oli kohdata kirjassa Ellen Olenska, kreivitär, joka järkytti New Yorkin hienoston elämää toteuttamalla mielitekojaan spontaanisti ja lausumalla ajatuksiaan suoraan. Ja aika uskottavaa oli myös seurapiirineito Mayn kihlanneen Newland Archerin lumoutuminen Elleniin, jonka lapsuuden leikkitoveri hän oli ollut. May oli loppujen lopuksi paljon kiinnostavampi ja ehkä viisaampi nainen kuin aluksi ymmärsin. Lukija sai sitten jopa hieman jännittää, miten tässä suhteessa tulee käymään. Tosi taitavasti kirjailija kuvaa myös miehen tunne-elämän heilahteluja ja hänen suhdettaan perheeseensä ja seurapiireihin, olihan hän itsekin elänyt nuoruudessaan samoissa piireissä.

Kirja odottelee vapautumistaan jossakin sopivassa tilaisuudessa. Kiinnostavia lukuhetkiä seuraavalle lukijalle!

Villi vapautus bc-hyllylle.
Mukavia lukuhetkiä!