Tampereen kirjamessujen tuliainen.

En osaa sanoa, miksi tämä Hassisen kirja ärsytti minua tosi paljon. Teatterimaailma ja se miten luodaan tähti (tässä tapauksessa vaimo luo) on sinänsä kiinnostava aihe ja Hassisen kieli on taitavaa, paikoitellen hurjaa ja intensiivistä. Ehkä minulla on joitain traumoja tai tabuja, joita en ole pystynyt käsittelemään :D, mutta yksinkertaisesti en pitänyt kirjasta. Siinä oli minulle vastenmielisiä teemoja: väkivalta, ylenmääräinen seksin kuvaus, rahan valta yhteiskunnassa ja tapa millä näitä kuvataan, aiheutti minussa torjuntaa, niin tärkeitä ja aikaamme kuuluvia kuin nämä ilmiöt ovatkin. Tuo "manhattankaan" ei oikein minulle avautunut kuin välähdyksenomaisesti.

Vaikka henkilöhahmojen kuvaus on hienosti rakennettu, niin jotenkin koin kirjan liian kikkailevana (kolme alkua ja loppujakin useita, vaikken oikein ymmärtänyt ) ja loppua kohden puuduttavanakin. Toinen lukeminen olisi ehkä tarpeen, nyt loppu meni melkein selailuksi. Tämä ei liene kuitenkaan kirjailijan vika, onhan kirja saanut valtionpalkinnonkin, vaan syynä lienee tämän lukijan rajoittuneisuus. Toisaalta on taitavan kirjailijan merkki, että lukijassa syntyy voimakkaita tunteita. Itse kuitenkin kaipaan jollakin lailla nostattavaa, jopa katharsiksen synnyttävää kirjallisuutta.
Joistain Hassisen muista kirjoista olen pitänyt paljon enemmän.

Kirja jää odottamaan vapauttamistaan marraskuussa, sillä osallistun sillä Kuukausivapautukset 2014-haasteeseen.

Kirja lähtee mukaani Kuopioon, jossa se toivottavasti löytää vastaanottavaisemman lukijan :D.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Kirja vapautuu kontrolloidusti minimiitissä tai villisti Kuopion kirjaston vaihtohyllylle, jos vierailija sellaisen löytää.
Lukuiloa!

Hassista olen lukenut yhden kirjan verran joskus hyvin kauan sitten. Muistelen vähän, etten oikein pitänyt. On ollut kuitenkin pitkään jo mielessä, että pitäisi kokeilla joskus uudestaan ja nyt sattui sopivasti kirja tulemaan tyrkylle. Kirjamakukin voi muuttua ajan myötä ja toisaalta oma lukutapakin on muuttunut, että monipuolisemmin sitä osaa kirjoja lukeakin. Tämän kirjan kanssa tuntuu kuitenkin siltä, että täytyy odotella sopivaa lukufiilistä, joten varmaankaan nyt marraskuussa en tule sitä lukeneeksi. Venyykö peräti kenties ensi kesän mansikka-aikaan asti, katsotaan :) Kiitos Eijukka!!!

Kiitos itsellesi halonhakkaaja :D!
Mielenkiintoisia lukuhetkiä vaikkapa sitten mansikoita popsiessasi!

Mansikoita odotellessa :) Tosin pakkasestakin niitä voi poimia, ettei välttämättä tarvitse ensi kesään odottaa.

Nyt sattui se sopiva lukufiilis ja ennakkoluulottomasti tartuin kirjaan. Mutta ei ainakaan tämä Hassinen ollut minun kirjani. Onneksi Eijukka kirjoitti omassa merkinnässään, että on lukenut Hassiselta muuta, josta on pitänyt paljon enemmän. Että ehkä minä vielä kokeilen joku kerta jotain toista kirjaa.

Mutta tämänkin siis halusin lukea loppuun (vaikka nykyään osaan keskenjättämisen taidonkin). Se hämäsi, että mikään kirjan hahmoista ei herättänyt kiinnostusta. Ei ollut ketään, jonka suhteen olisi tullut fiilis "mitenkähän sille kohta/lopulta käy". Sinänsä ihan jännä, koska hahmothan olivat omintakeisia ja Annan ja Lassen suhde erikoinen. Samoin se, miten Annaa oli kuvattu eli tavallaan ei oikein mitenkään, oli mielenkiintoista. Mutta siltikään henkilöt tai heidän suhteensa ei kiinnostanut. Oletan, että sellaisiakin lukijoita on paljon, joilla henkilöt toimivat, koska Hassisella ja ilmeisesti siis tälläkin kirjalla tyytyväisiä lukijoita riittää.

Kirjasta jäi tunkkainen lukufiilis. Osittain ehkä juuri henkilöistä johtuen, koska kaikilla tuntui olevan paha olla ja kaikki tuntuivat itsekkäille ja kylmille. Osittain syynä saattoi olla seksin kuvaamisen tapa, joka oli myös jollain lailla kylmä.

Ymmärrän kyllä, että kirjasta varmaan on pidetty osittain sen ajankohtaisuuden ja inhorealistisen kuvauksen takia, liittyen esim. julkisuuteen. Mutta minulle ne, vaikka kuinka osuvia ja tarkkanäköisiä olisivatkin, eivät yksistään tee onnistunutta lukukokemusta.

Yhden virkkeen haluan tähän kirjoittaa muistiin, koska jäin miettimään, että olisiko se tosiaan näin, että keskimäärin näyttelijöillä olisi tämä luonteenpiirre...
"Lasse oli monien näyttelijöiden lailla yllytyshullu, nopeampi tekemään kuin harkitsemaan." (s. 66)

Kirja on siis valmis jatkamaan matkaansa ja tekeekin sen varmaan ennen ensi marraskuuta :)

Matelin Lahja-aitan vierestä alaspäin parkkihalliin lähtevien rappujen ikkunasyvennyksessä, 1 krs:ssa. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

P.S. Bookcrossing-sivuston saa halutessaan näkymään suomen kielellä (vihreä palkki sivun yläreunassa). Sivustolla on myös suomenkielinen keskusteluforumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30.

Korona-aikana kirja oli ihan hyvää luettavaa, ehkä en olisi sitä valinnut kirjaston hyllystä