Ruotsinkielinen alkuteos Storfångaren (1989). Käsikirjoituksesta suomentanut Raija Jänicke. Helsinki: Tammi 1989. Sidottu, 137 sivua.
Kansi: J.J. Tikkanen.

Takakansi:
Anna minun etäisyyksien nimissä, mannerjäätikön kolme kilometriä paksun peitteen nimissä, jäävuorten helisevän turkoosinvihreän vivahteen ja niihin pirstoutuvien auringonsäteiden nimissä, liki neljätuhatta metriä taivaan kirkkaaseen sineen kohoavien vuorimassojen nimissä, sakaramuodostelmien naskalinterävien huippujen, Sukkertoppenin, Maniitsoqin, Sen-joka-muistuttaa-munaa, Nunap Isuan kiertäneiden Atlantin maininkien nimissä
kolmekymmentä metriä sekunnissa kiitävän lumimyrskyn nimissä, föhntuulten sulavesivirtojen
merten ankaran häikäilemättömyyden, taivaan pohjattomuuden nimissä
anna minun rakastaa sinua.
Et varmaankaan tahdo. Tahdot rakastaa itse, olla rakastamatta. Senkun. Rakasta. Tai ole rakastamatta.

Takalieve:
Suurpyytäjä on kertomus matkasta. Nainen, kirjailija, matkustaa Grönlantiin, puhumaan kirjoistaan kulttuuritalossa ja kansanopistossa. Matka on kulttuurishokki, Grönlanti ottaa tulijan valtoihinsa. Sen vastakohdat tenhoavat: valo ja pimeys, jääkentät ja tulivuoret, graniitin kovuus ja sen muotojen pehmeys. Sen kieli on käsittämätön sarja tavuja, kieli josta puuttuvat verbit. Miten rakastetaan kielellä jossa ei ole verbejä? Kysymys on olennainen, sillä rakkaus lävistää matkan, niin asiatiedot kuin tarut ja myytit joita vieras saa kuulla. Kaukainen rakastettu on tajunnassa läsnä, pala palalta rakentuu kuva miehen ja naisen suhteesta, kohtaamisista eri maissa ja kaupungeissa. Rakkaus on yllättänyt naisen niin kuin Grönlanti, hänet joka luuli jo hallitsevansa nämä kuviot. Suurpyytäjä on upeaa, imevää, eroottista proosaa, se on kuuman laavan ja häikäisevän jään runoutta.

Märta Tikkanen Tammen sivuilla
Märta Tikkanen Wikipediassa

Suurpyytäjä jäi Pyynikin näkötornin ulko-ovelle ja samallla siis kahvilan terassiile. Näkörni jo itsessään on näkemisen arvoinen; vaikkei se niin mahdottoman korkea olekaan, sieltä on hienot maisemat ja siinä on jotain samaa jykevää perustamperelaisuutta kuin meidän punatiilisissä tehtaissammekin.
Puhumattakaan sitten munkeista. Olen jo hyvin nuorena oppinut, että Pyynikin näkötornista saa Laanilan eteläpuolisen Suomen parhaat munkit. Laanilasta pohjoiseen parhaat munkit sai Kuukkelista. Jokin aina sitten minulle kerrottiin, ettei Kuukkelia enää olisi — eikä siten myöskään Kuukkelin munkkeja. Netistä kyllä löytyy senniminen supermarket, jolla onkotileipomo, joten toivo elää... Ehkä tieto Kuukkelin kuolemasta oli ennenaikainen?
Oli miten oli: jo munkkien takia kannattaa poiketa Pyynikin näkötornin kahvilaan.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: Tutustumisen arvoisia ovat myös * suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin. LUKUILOA!!!