John Michael Green (s. 24. elokuuta 1977 Indianapolis, Indiana. Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija ja Youtube-videobloggaaja. Hän kirjoittaa nuorten aikuisten kirjallisuutta.
Elämä ja ura

Hän valmistui Kenyon collegesta vuonna 2000 suoritettuaan tutkinnon kahdessa pääaineessa, englannissa ja uskontotieteessä. Hänen ensimmäinen kirjansa Looking for Alaska, oli suurelta osin saanut inspiraationsa hänen ajastaan ​​Indian Springs -koulussa. Green asui monia vuosia sen jälkeen Chicagossa, missä hän toimi kirja-arvostelijana lehdessä.

Kirjat:

Looking for Alaska (2005, ISBN 0-525-47506-0)
An Abundance of Katherines (2006, ISBN 0-525-47688-1)
Paper Towns (2008, ISBN 0-525-47818-8)
Let It Snow: Three Holiday Romances - Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen kanssa (2008, ISBN 0-142-41214-7)
Will Grayson, Will Grayson - David Levithanin kanssa (2010, ISBN 0-525-42158-0)
The Fault in Our Stars (2012, ISBN 0-525-47881-7)

***********************************************************************************

Englanninkielinen alkuteos The Fault in Our Stars, 2012
WSOY 2013,340 sivua

Etulieve:
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe ilmestyi Yhdysvalloissa tammikuussa 2012. Time-lehti valitsi kirjan vuoden parhaaksi romaaniksi, ja se on ollut New York Timesin bestseller-listalla 53 viikkoa. Kirjan ensimmäinen painos oli 150 000 kappaletta, ja tekijä signeerasi niistä jokaisen.
Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksiantamattomuudesta ja elämän odottamattomista käänteistä.
Yhdysvaltalainen John Green (s.1977) on palkittu menestyskirjailija, kauniin lauseen ja monisyisen kerronnan mestari. Tähtiin kirjoitettu virhe on hänen kuudes romaaninsa.

Takakansi:
"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen.

"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

Poika on päättänyt voittaa omakseen tytön, jonka sydämen on siihen saakka täyttänyt muuan arvoituksellisesti jäänyt romaani.

"Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas."

Hazelin elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, Hazel ja August löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

*****************************************************************************************************

Sain tämän kirjavinkin pojaltani. Hän referoi lukemansa niin elävästi, että mielenkiintoni heräsi. Hän oli lukenut kirjan englanniksi eikä ollut vakuuttunut suomennetusta versiosta. Kirjassa käsitellään nuorten syöpäsairauksia, se teema minua luonnollisesti kiinnostaa. Kirjasta on tehty elokuva, jonka ensi-ilta Suomessa on 6.6.2014.
Jos kiinnostuneita ilmaantuu, järjestän kirjasta ringin sen jälkeen kun olen ensin kirjan lukenut.

Rinki:
Peonio, Porvoo
Kemppu, Tampere
Tarna, Tampere

-----> takaisin Hambolle

**************************************************************************************************

Hazelin äiti päättelee tyttärensä olevan masentunut. Hazel lukee kerta toisensa jälkeen samaa kirjaa, viettää aikaa neljän seinän sisällä, syö epäsäännöllisesti... ja Hazelilla on kilpirauhassyöpä, johon hän sairastunut jo 13-vuotiaana. Nyt Hazel on 16-vuotias ja syöpä on levinnyt, Hazel tietää kuolevansa pian.
Hazel päätyy vertaistukiryhmään jossa nuoret vaihtuvat koko ajan - kuoleman sivuvaikutusta sekin. Eräällä kerralla Hazelin ystävä Isaac, harvinaista silmäsyöpää sairastava poika, tuo mukanaan kokoontumiseen Augustus Watersin. Augustuksen, jolta luusyöpä on vienyt toisen jalan, mutta nyt ennusta vaikuttaa hyvältä. Augustus ei ole kuolemassa, Hazel on. Hazel, joka kokee olevansa pian räjähtävä kranaatti, ja kranaatistahan on pysyttävä mahdollisimman kaukana, ellei halua haavoittua. Augustus ei kuitenkaan lannistu Hazelin torjunnasta ja nuoret rakastuvat.

Vaikka kirjan teema on varsin masentava, ei itse kirja sitä ole. Tarinassa on nimittäin mukana myös huumoria, ja Hazel ja Augustus sopeutuvat tilanteeseensa välillä hyvinkin rankan huumorin keinoin.

Hazel on runotyttö, joka rakastaa kirjoja. Yksi iso tekijä kirjassa on Hazelin lempikirjan mysteeri, ja nuorten yhteinen matka Hollantiin kirjailija Van Houtenia tapaamaan. Aina eivät unelmat ja todellisuus kohtaa, mutta pettymyksistäkin selvitään.

Hazel on perheen ainoa lapsi, äiti on jäänyt kotiin huolehtimaan hänestä. Isä on herkkä. Kirja tuo hyvin esiin vanhempien huolen nuorten sairaudesta. Mielestäni kirjan nuoret ovat vahvoja ja erittäin realisteja. He ovat joutuneet luopumaan tavallisesta nuoren arkipäivästä, Hazel ei kykene käymään tavallista koulua hengitysvaikeuksiensa ja happipullojensa vuoksi ja Augustuksen jalkaproteesi asettaa hänelle rajoituksia urheilun ja liikunnan jopa autolla ajamisen suhteen.

Millaista on elää, kun tietää pian kuolevansa? Millaista on elää, kun tietää rakkaansa pian kuolevan? Tähtiin kirjoitettu virhe räjäyttää suoraan lukijansa naamalle karun todellisuuden, jossa ei juuri toivoa ole. Tai jos on, se on haettava tästä nimenomaisesta hetkestä. Seuraavaa ei ehkä tule.

Minua ei häirinnyt se etten kuulu kirjan varsinaiseen kohderyhmään. Tunsin pääseväni sisään kirjan nuorten maailmaan. Tiedän kokemuksesta, että musta huumori on usein paras ja ainut keino selviytyä arkipäivästä. Huumorin keinoin kirjankin nuoret kohtasivat huonot uutiset. Mietin usein sitä, että miten ihmeessä syöpäpotilas jaksaa aina ottaa vastaan huonot uutiset. Toisaalta - eihän hänellä ole vaihtoehtoa.

Kirja on omalla tavallaan surullinen. Se ei ole kuitenkaan ahdistava koska päähenkilöt ovat vahvoja ja ovat oppineet elämään sairautensa kanssa. Musta huumori tekee kirjasta helposti luettavan. Voin suositella lämpimästi tätä kirjaa nuorille syöpäpotilaille.

Kirja lähtee postin kuljetettavaksi Peonille Porvooseen.
Toivottavasti pidät lukemastasi!

Rinkikirja saapui perille, kiitos Hambo :-)

Sujuvasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja rankasta aiheesta (jota Hambo hienosti omassa merkinnässään kuvasi). Vaikka pääteemana olikin sairaus ja kuolema ja olin kuullut varoituksia nenäliinojen tarpeesta, yllätyin, miten paljon muutakin kirjaan sisältyi: elävä henkilökuvaus, kirjalliset teemat ja musta huumori, joka osui kohdalleen monessa kohtauksessa. Kyse oli suurista tunteista, rakkaudesta, pelosta ja surusta mutta mitään ei maalailtu liikoja yli muiden. Kerronta oli jotenkin elokuvamainen ja koko kirjan voi helposti kuvitella siirtyneen hyvinkin suoraan valkokankaalle. Uskon, että etenkin nuoreen lukijakuntaan tämä kirja tekee vahvan vaikutuksen.

Kirja lähtee tänään postissa Kempulle, toivotaan että posti on nopea :-)

Posti oli aika nopea, kirja saapui tänään. Kiitoksia! Ehdinkin sopivasti lukemaan ennen kuin mennään katsomaan siitä tehtyä elokuvaa.

Raskaasta teemasta huolimatta kirja oli nopea- ja helppolukuinen ja suorastaan kepeä. Pidin paljon. Hienoa oli erityisesti, että vaikka kirjan nuoret sairastivat syöpää, kaikki olivat muuten ihan "tavallisia", eivätkä pyhimysmäisiä tai vain sairautensa leimaamia. Uskottavan tuntuinen nuortenkirja.

Annan kirjan Tarnalle kun saadaan sovittua tapaaminen.

Julistan Kempun ajoituksen mestariksi. Olin varannut Metson 3 tunnin koneen eilen klo 11—14 ja istuin sen ääressä, kun Kempulta tuli PM: ”Tänään kahdelta Metsossa?” Paremmin ei olisi voinut sopia!
Me siis tapasimme, hetken aikaa juttelimme ja minä sain kirjan kehujen kera. Kiitos, Kemppu! Odotan lukukokemusta innolla; olen niin tottunut luottamaan Hambo Juniorin kirjalliseen makuun. Pari muuta rinkiä on vain selvitettävä ennen tähän tarttumista.

Greenillä on raikas tapa käsitellä syöpää sairastavien nuorten elämää ja ajatuksia, nuorten jotka ovat jatkuvasti tietoisia kuoleman läheisyydestä. Pidin kirjasta kovasti, mutta pari seikkaa hieman häiriköi lukunautintoa: Ensinnäkin ja eniten se, että jouduin pitämään lukemisessa kuukausien tauon; aloitin heti kirjan saatuani ja luin loppuun vasta lokakuun lopussa. Tarina oli pysynyt hyvin muistissa mutta vaikutus oli osittain hälvennyt. Toiseksi Hazelin ihaileman Viiston valon kirjoittajan nimi, Van Houten. Miksi ihmeessä kirjailija Vihreä nimeää hollantilaisen kollegansa kirjailija Kaakaoksi, kummastelin. Nimi todella häiritsi, mutta onneksi Green lopulta selvitti syyn moiseen nimeen. Kolmanneksi tarina olisi mielestäni saanut olla hiukkasen tiiviimpi. Yksi selkeästi turha pätkä (taisi olla sivun tai parin verran tekstiä) iski etsimättä silmiin jo kertalukemisella, ja varmasti niitä olisi hakemalla löytynyt lisää. Neljänneksi ja ehkä vähiten mieltäni kiusasi suomennos. Siinä oli jonkin verran kömpelyyttä tai jotain, ja painovirheitäkin taisin huomata pari kappaletta.
Häiritsevien seikkojen lisäksi jouduin toteamaan, etten kerta kaikkiaan kykene käsittämään ihmistä, jonka päähänpinttymänä on selvittää, mitä henkilöhahmoille tapahtuu kirjan tarinan loputtua — etenkään jos on käynyt selväksi, ettei kirjalle ole tulossa jatko-osaa. En ymmärrä sitäkään, että selostusta henkilöiden loppuelämästä vaaditaan kirjailijalta. Hänhän on kirjansa jo kirjoittanut, ja kertomus on siis hänen osaltaan päätynyt. Jos ei olisi, hän varmaan olisi ryhtynyt väsäämään kirjalleen jatkoa. Hazelin tarvetta tietää en tajua siksikään, että minun mielestäni (toistan taas kerran itseäni) viime kädessä lukija tekee kirjan, ei kirjailija. Siten juuri lukija on se, jolla voi olla tieto henkilöhahmojen loppuelämästä. — Hazelin puutteellinen mielikuvitus hämmennyttää, kun hän muuten vaikuttaa niin kovin erinomaiselta tyypiltä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin pidin kirjasta kovasti. Jos olisin onnistunut lukemaan sen ilman pitkää taukoa, saattaisin hyvinkin lisätä se vuoden parhaimpien lukukokemusten joukkoon. Kirjan kuin kirjan erinomaisuus lisääntyy mielestäni silloin, kun se innoittaa minut lisätiedon hakuun. Nyt sen tekivät kirjailijan kiitokset. Olihan minun ihan pakko googlata Greenin muusana toiminut Esther Earl (Estherin kuvista sain mm. käsityksen siitä, miltä happiviikset näyttävät) ja hänen muistokseen perustettu This Star Won't Go Out -avustusjärjestö.
Suurkiitos sekä maittavasta lukukokemuksesta että pitkämielisyydestäsi, Hambo! Kirja palautuu sinulle tänään miitissä.

John Green Wikipediassa
John Green at Wikipedia
John Green Homepage

Vihdoinkin tämä rinkikirja on valmis palaamaan ringittäjälleen. Iso kiitos ringistä ja kaikesta, Hambo!

Rinkiin tuli illan miitissä vielä lisäjäsen. Olen tätä harkinnut ja nyt sain tilaisuuden lukea kun Tarna oli palauttamassa kirjaa takaisin Hambolle. Palautan sitten jossain tulevassa miitissä lähitulevaisuudessa, kiitokset! Kiitos myös miittiseurasta, Tarna ja Hambo!

Pelotti tarttua näin raskasaiheiseen kirjaan. Tuo kaikki, mitä jo Hambon merkinnässä kerrotaan, teki lukukokemuksesta aivan toisenlaisen kuin etukäteen luulin. Pidin kirjasta. Mikään siinä ei oikeastaan häirinnyt; kaikki kuului mielestäni kokonaisuuteen. Kiitokset, Hambo, saat kirjasi takaisin, kun seuraavan kerran nähdään.

Kirja oli tarjolla illan miitissä sillä varauksella, että palautus Hambolle. Kukaan ei kuitenkaan napannut, joten kirja on edellleen täällä.

Palautuu Hambolle sitten aikanaan. :)

Kirja minulla.
Luulen, että miniäni pitäisi tästä, tarjoan hänelle seuraavaksi.

Edit: Palautunut miniältä, oli katsonut myös leffan.

Kirja lähtee HEP-kirjana kohti Raumaa.
Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos kovasti!

Todella hyvä lukukokemus.

Toivelistahipan kautta Piikulle :) Aurinkoista kesää!

Suurkiitos toivelistakirjasta!

Kaikki oleellinen tästä kirjasta on tainnut jo tulla sanottua edellisten lukijoiden toimesta. Ei mikään hymistelevä nyyhkytarina, taisin tarvita nenäliinaa vain kerran vaikka aihe oli rankka ja surullinen.

Tytär on myös kiinnostunut tästä kirjasta, joten säästän sen hänen talvimatkaansa varten.

Edit 4/2022 kirja bongattu tyttären olohuoneen lattialla, odottelee näköjään kirjahyllyn valmistumista :)