Olen pitänyt valtavasti aiemmin lukemistani Bargumin kirjoista, joten olen varma, että pidän tästäkin. Pelkkä kirjan kansikuvakin suorastaan houkuttelee vanhan sukuhuvilan tunnelmaan.

KUUKAUSIHAASTEESSA päästy elokuun loppuun, joten on aika siirtyä lukemaan syksyn kirjoja.
Aloitan Bargumista. Toivottavasti syksy alkaa innostaa tämä hieman kummallisen kesän jälkeen. Syystyötkin on vielä saaressamme tekemättä.

Ahmaisinkin kirjan saman tien. Bargumin kirjat tempaisevat minut aina mukaansa. Pidän tällaisesta viipyilevästä, melkoisen eleettömästä tyylistä.

"Näin syyskuun päivinä, viimeisinäni täällä, vallitsee lauha ja hiljainen jälkikesä. Kesävieraat ovat lähteneet. Linnut ovat vallanneet takaisin maiseman, uikut ja koskelot tutkiskelevat kaislikkoa, suuret rastasparvet pyrähtelevät mustikanvarpujen seassa vahvistamassa itseään ennen pitkää matkaa. Metsästä kuuluu palokärjen pilkallinen huuto: kui, kui, kui, kui, kuikelo."
Miten tuttu tunnelma viime viikolta omalta saareltamme.

Kirjabloggaaja Maria http://sininenlinna.blogspot.fi/2011/05/johan-bargum-syyskesa.html
on kuvannut kirjaa niin hienosti, että lainaan tässä hänen arviointiaan.

"Pelko ja syyllisyys ovat kuitenkin pitäneet Olofia niin otteessaan, että rakkaudesta huolimatta hän on jäänyt yksin ja kokee elämänsä merkityksettömäksi, itsensä ikuiseksi häviäjäksi. Kun Olof, Tom-setä ja Carl-veli Klara-vaimoineen ja poikineen kokoontuvat vanhalle huvilalle Sipoon saaristoon, jonne veljesten äiti on halunnut palata viimeisiksi päivikseen, kuolemaan, nousevat vanhat kivut pintaan. Molempien poikien suhde äitiin, jota kuvataan lähinnä muistojen kautta, paljastuu hyvin kompleksiseksi. Myös veljesten suhde toisiinsa on hyvin raadollinen. Bargum kirjoittaa kauniisti ja eleettömästi, paljastaen kuitenkin pinnan alaiset kuohut ja pitänen jännitteen yllä kuin kuumana elokuun päivänä, joka enteilee ukonilmaa."

Kirjailija kuvaa mielestäni hienosti sitä, miten vaikea on nykyihmisen suhde kuolemaan. Tom, äidin ystävä, pitkäaikainen rakastettu, on lääkäri, joka on työssään joutunut kohtaamaan usein kuoleman. Kirjassa hän istuu äidin luona, joka ei enää tunne häntä, vaan näyttää pelästyneeltä.
"Tom on kokenut sen ennenkin. Ne kaikki olivat näyttäneet pelästyneiltä, niin uupuneita ja tuskissaan kuin olivat olleetkin. Ja hän oli ymmärtänyt, että hän itsekin tuntisi samaa kauhua, samaa järjetöntä ja paradoksaalista pelkoa katoamisen edessä. Hyvää kuolemaa ei ollut, ja se herätti hänessä vihaa ja epätoivoa, ja turhautumista siitä, että hänen pitkä lääkärinuransa oli mennyt hukkaan, koska se näytti opettaneen hänelle vain, ettei kukaan pystynyt ymmärtämään kuolemaa eikä sen vuoksi myöskään elämää."

Pidin todella paljon kirjasta ja sitä samaa toivon seuraavallekin lukijalle.
Tarjoan kirjaa Tampereen miitissä.
Hyviä lukuhetkiä!

Kirja vapautuu kontrolloidusti Tampereen miitissä tai villisti Metson vaihtohyllylle.
Lukuiloa!

Miitistä lähdettyäni olin Metson tietokonehuoneessa koneella, ja sähköpostiin tupsahteli vapautusilmoituksia. Yleensä en niitä edes availe, mutta nyt tyydytin uteliaisuuttani; halusin tietää mitä kirjoja miitissä oli ollut tarjolla. Yksi nimi sai minut lähtiessäni tutkailemaan vaihtohyllyn antia, ja sen yhden lisäksi poimin mukaani tämän kirjan. En siksi, että se on haastekirja (ja onko sittenkään — miitissähän puhuttiin sanatarkoista kirjannimistä, eikä tästä löydy sen paremmin kesä- kuin syyskuutakaan... ;-)) vaan ennen kaikkea kirjailijan innoittamana. Olen joskus muinoin, kauan ennen BC-vuosiani, lukenut Charlie Boyn ja päättänyt jo silloin nauttia lisää bargumilaisista eläimistä ja keveydestä. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. (Niin, olisin varmasti ottanut tämän jo miitissä, jos vain olisin nähnyt sen. Mutta näin on oikeasti parempi; silloin tällöin on tosi mukavaa löytää aidosti kiinnostava villi kirja.)

Ja niinhän siinä kävi, että eilen vähän vilkaisin kirjan alkua. Lueskelin pikkuisen lisää. Ja lisää. Jatkoin tänään bussimatkalla ja lopetin kirjan kahvitauolla. Kyllä vaan, Bargum tenhoaa edelleen. Tarina on kaikkea muuta kuin iloinen ja/tai onnellinen, mutta kummallisen keveästi ja ilmavasti Bargum sen osaa kertoa. Kaiken lisäksi hän tekee sen tiiviisti, käyttämättä ainuttakaan turhaan sanaa. Hieno kirja. Ihastuin taas niin, että lisäsin Bargumin tuoreimman, Syyspurjehduksen toivelistalleni.
Kiitokset nautittavasta lukukokemuksesta, eijukka!

Johan Bargum Tammen sivuilla
Johan Bargum Wikipediassa

Johan Bargum: Syyskesä Kirjavinkeissä

Kiitos Tarna tuosta tarkennuksesta. Jotkut ne lukevat ohjeet huolellisesti harkiten, jotkut vähän sinne päin :-). Kiva kun löysit Bargumin kirjan. Vähän haikein mielin sen sinne hyllylle jätin ja arvelin, etten siitä sen jälkeen enää mitään kuulisi.

Minähän siis olen sitä mieltä, että haastevapautuksissa saa soveltaa ja selittää, kun haastaja kerran tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Tämä merkintä itse asiassa vain siksi, että otan kirjan takaisin omaan hyllyyni. Tarjosin Syyskesää hEP-ketjussa ja toivon jonkun ymmärtävän tarrautua Bargumiin. Jos ei, kirja vapautuu villisti tässä kuussa — kuukausihaastekirjana tietenkin. :) Syyskesä on toistaiseksi varattu.

KakiPe heppasi. Hyviä lukuhetkiä!

Tarna lähetti mulle syyspaketin. Kiitos.

Kirja miellytti ja mietitytti.

Aion lukea Bargumin tuotantoa lisää. Kiitos, kun BC ja sen aktiiviharrastajat tutustuttivat minut kirjailijaan.

Pc miitissä tavattiin. Sulle kirjat Koivula5, mulle lehdet.

Kirja löytyy kahvilan kirjahyllystä.

Niin, siis... Ajatus oli, että lukisin Bargumia ruotsiksi. Olen siis pari Bargumin kirjaa lukenut ja niistä kovasti pitänyt. Taisi olla peräti tämä kirja, jota Tarna minulle tarjoili aiemmin ja silloin sanoin 'ei kiitos, lukisin mieluummin ruotsiksi'. Mutta nyt kun kirja oli nenäni edessä, niin enhän voinut mitenkään vastustaa. Sitä paitsi, voinhan lukea kirjan ruotsiksi joskus sitten myöhemmin. Katsotaan tuleeko tästä suomenkielisestä Syyskesästä alkukesän lukemista.

Kyllä oli upea, tiivistunnelmainen kertomus. Suuria asioita; ei voinut yhdeltä istumalta lukea, kun piti pysähtyä välillä. Miten joku osaakin vähillä sanoilla kertoa niin paljon ja saada niin latautuneen tunnelman.

Suomennoksesta tuli pari huomiota. En tiedä onko makuasia vai onko jommin kummin vakiintunut käytäntö, mutta kun sisar Heidiä verrataan Ture Sventoniin, niin tulipaha mieleen, että suomeksihan tämä Ruotsin paras salapoliisi on Totte Svensson. Niin ja vähän aiemmin samaista sisar Heidiä verrataan vaatetuksen perusteella Maija Poppaseen ja tämä hahmo on siis suomennettu.

Toinen kohta, jota jäin miettimään, on se kun samainen sisar Heidi hyräilee "Ei kukaan voi airoitta soutaa". Olisiko kyseessä "Vem kan segla förutan vind", jonka suomennos menee tuossa kohdin "Ken voi airoitta soutaa". Voihan olla, että laulusta on toinenkin käännös. Netistä löysin myös sen, että sanat "Ei kukaan voi airoitta soutaa" lauletaan Pasi Jääskeläinen Laulu merellä -kappaleessa, mutta "Vem kan segla..." on kuitenkin niin paljon yleisempi, että veikkaisin ennemmin sitä.

Nämä nyt olivat pikkujuttuja suomennoksessa, eikä niillä ole niin väliä. Muutenhan suomennos oli oikein mainiota.

Lopuksi vielä yksi kohta kirjasta; Olof miettii Carlin ratkaisua, kun kyse on rannan koivujen harventamisesta:
"Mitkä puut hän valitsee? Kuihtuneen, vai tuoreet, jotka imevät itseensä kaiken veden?" (s. 108)

Vielä yksi lisäys. Aivan ihastuttava sinisorsa-kirjanmerkki löytyi kirjan välistä. Tämä kaunokainen saa jatkaa matkaansa kirjan välissä.

Leväsentien kaupassa (Maxi Kodintukku), aulassa pöydällä (asiakkaiden ilmoitusten alla, samalla pöydällä myös paristokeräyslaatikot).

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Suomenkieliseltä keskusteluforumilta löydät lisää tietoa bookcrossingista: http://www.bookcrossing.com/forum/30. Sivuston saa muutenkin halutessaan näkymään suomen kielellä (vihreä palkki sivun yläreunassa).