Tämä Bazar-kustantamon todella värikäskantinen kirja on osunut usein silmiini kirjaston lainaushyllyllä, mutta sen paksuus on arveluttanut. Nyt kun se rekisteröimättömänä odotti minua kirjaston bc-hyllyllä, olihan se otettava, luettava ja rekisteröitävä. Valtavasti puhetta, valtavan paljon hyvin eriluonteisia tyyppejä, monet ärsyttäviä mutta joukossa myös sympaattisia kuten melkoisen nynnystä tyypistä rohkeaksi ja itseensä luottavaksi kasvava Joséphine. Välillä lukeminen puudutti ja varmasti kirjailija olisi voinut tiivistää tekstiä, mutta toisaalta pitkät keskiaikaiset Josephinen tarinat antoivat kirjalle ihan oman leimansa. Krokotiilit, sekä aidot kenialaiset kuin myös ilmeisesti ihmisten sisäiset pedot antavat kirjalle sen nimen. Kirja pitäisi oikeastaan lukea heti uudestaan, jolloin voisi juonen sijasta keskittyä rauhassa tarkemmin kirjan henkilöiden sielunelämän tutkailuun. Kirjoittaessaan "haamukirjoittajana" romaaniaan Joséphine käyttää mallina tuntemiensa ihmisten luonteenpiirteitä. Hän tutustuu myös vähitellen jo kuolleeseen isäänsä ja ymmärtää sellaisia asioita joita ei ollut aikoinaan tajunnut.
"Minä en ole kapinallinen enkä taistelutahtoinen vaan olen perinyt isäni nöyryyden ja kunnioitan sellaista elämänasennetta. Ihailen mielelläni muita. Pidän ihmisistä, jotka ovat minua ylempänä, varmaankin juuri sen takia että olen isäni tytär.Isä oli minulle arvoituksellinen henkilö, vaatimaton mutta vaativa. Tajusin, että vaitiolo oli hänen tapansa taistella ja etsiä ratkaisuja."

Minun on jotenkin vaikea määritellä kirjan tyyliä, sillä se on ranskalaisen kepeää mutta kuitenkin kätkee sisäänsä rankkoja tunteita ja tärkeitä asioita. Ymmärrän hyvin, että kirja on menestys lukijoiden piirissä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin viihdettä. Itse pidän enemmän kirjoista, joissa yksinkertainen tiivis teksti on kuin kristalli. Aina ei tarvita monia sanoja kertomaan elämän olennaisuudet.

Osallistun kirjalla uuteen VÄRIHAASTEESEEN vapauttamalla kirjan kontrolloidusti seuraavassa miitissämme.

Kiitos eijukka, kun kaivoit laukustasi tämän kirjan. Olen itsekin sitä usempaan otteeseen hypistellyt ja nythän se kätevästi tuli minun luo.Uteliaana odotan mitä kirjasta pidän.

Voihan krokotiilin kyyneleet. Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta. Mutta jo heti alussa alkoi tulla ongelmia. Jotenkin kirjassa on vain liikaa kaikkea, sivuja, henkilöitä, hyvin stereotyyppisiä henkilöitä, epäuskottavuutta ja toistoa. Aineksista olisi voinut kursia kokoon maittavan sopan, jos vaan kirjoittaja olisi malttanut pitää kynänsä kurissa. Tai jos editoija olisi malttanut ojentaa kirjalijaa.

Tämä sinänsä sympaattinen ja värikäskantinen opus jatkaa varmasti matkaansa, eiköhän sille ottajia löydy. Myös sellasia jotka eivät itke krokotiilin kyyneleitä. Kiitos kuitenkin eijukalle, kun annoit mahdollisuuden tutustua uuteen ranskalaiseen kirjailijaan.

Tähän kirjaan liittyy sikäli hauska yksityiskohta että selailin tätä eräältä Postcrossaajalta jo matkalla Hämeenlinnaan Postcrossing-tapaamiseen ja oli puhetta että ottaisin tän joskus kirjastosta itselle luettavaksi. Eipäs tarvikaan kun sain tän tätä kautta! Jee!

Oli varsinainen kirja. Tykkäsin. Paksukin ja juoni oli aika mielenkiintoinen. Ehkä hieman sekavakin mutta kyllä tässä kärryillä pysyi. Jää odottamaan seuraavaa miittiä ja lukijaa kirjahyllyyni!!

Tämäkin kirja valmiina luettavaksi jollekulle. Lukukokemuksena aika mielenkiintoinen. Kirja oli myös paksu, ehkä turhankin koska tuntui että luettavaa riittää ja riittää ja riittää. Mutta tulipahan luettua eikä mikään huono opus ollut. Päinvastoin. Jatkakoon matkaansa ;)

Nappasin tämän joskus miitistä "ihan varmuuden vuoksi", ja kyllä, tämä löytyykin jo kirjahyllystä. Mutta ei hätää, kirjalle on seuraava lukija jo kiikarissa! Lukuiloa!

kiitos toivelistakirjasta!

Kirja jäi bussipysäkille Hovirinnassa.
Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!