Me pidämme huolen hulluista kun he itse itsensä hulluiksi tietävät, kuten Edwin joka mölisee ja kuolaa, mutta minkä me mahdamme suuren maailman hulluudelle, joka pukeutuu viisauteen ja johon mikään hoito ei auta?

Herra Darwinin puutarhuria kohtalo on koetellut. Ja miksi, sen tietää koko pieni kylä Kentissä 1870-luvun lopulla.

Finlandia-palkitun kirjailijan romaanissa usko, tiede, pyhä ja arkinen soivat moniäänisesti, satiirin säröjä kaihtamatta.
(takakansi)

tämähän oli mielenkiintoinen kirja! En oikein tiennyt mitä odottaa ja ajattelin suhtautua avoimesti kirjaan. Kirjailijan lauseet olivat aika haastavia, ja jouduin paikoitellen lukemaan pätkiä uudelleen kun tuntui etten pysynyt kärryillä. Lopulta hyväksyin, että lukujen minähahmot nyt vain olivat sellaisia, ettei meinannut ajatuksenjuoksussa mukana pysyä. Olikohan ihan tarkoituksellista, että selkeimmät ajatukset olivat itse puutarhurilla?

Arvelin kirjaa hyllystä valitessani, että tämä voisi sopia myös Helmet-lukuhaasteeseen. Vaikka päähenkilön ammatti oli aivan sivuseikka, niin Kentiläisen pikkukylän maisemaa maalailtiin kirjassa kivasti, joten kuittaan tällä haasteen kohdan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. **myöhemmin pohdittuani asiaa tarkemmin poistin tämän lukuhaasteesta. Tämä ei kuitenkaan ole MINUN maisemani, joten en halua alittaa rimaa (jonka olen itse asettanut...)

Sopiipa lukukokemus myös väljästi ajateltuna ammattilukuhaasteeseenkin. Taustalla ajatuksena "mikään muu ei ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää".

kirja poimittiin rantakassista, joten valmistelen sen matkaan. Näppärän kokoisen kirjan pitäisi onnistua kulkemaan helposti-kuoressa.

Lukuiloa!

Hassua, rekisteröin tämän saman kirjan juuri vähän aikaa sitten viedäkseni miittiin tarjolle. Ajattelin lukaista sen jos sitä ei kukaan nappaa mutta sattui menemään silloin. Tämä on selkeä merkki, että on aivan minun kirjani. :) Suuret kiitokset katiko!