Suomennettu espanjankielisestä käsikirjoituksesta Habia una vez un abuelo (1988), suom. Leila Ponkala. Otava 1989.

Takakansiteksti:
Haaveiden kansa –romaanin tekijän, kuubalaissyntyisen René Vázquez Diazin toinen romaani on jännittävä, yllätyksellisten käänteiden täyttämä tarina eteläamerikkalaisesta professorista, jonka huolettoman elämän uusi poliittinen tilanne muuttaa täysin.
Hän joutuu jättämään kotimaansa. Monien vaiheiden jälkeen hänen tiensä johtaa Suomeen, rauhaisan maaseudun sydämeen, ympäristöön, jollaista hän tuskin on kuvitellut olevan olemassakaan.
Monet ajallemme uudet, mutta yhä yleisemmiksi käyvät ilmiöt valottuvat tässä romaanissa. Myös se kuinka täysin erilaisesta kulttuurista peräisin oleva ihminen kokee suomalaisen elämän.

***

Kirja oli minusta jotekin epäyhtenäinen, vaikka päähenkilön vaiheissa siinä koko ajan pysytäänkin. On kidutuskuvausta ja on ulkopuolelta muuttaneen havaintoja Pohjoismaista. Tyyli oli monin paikoin toteavaa, niistä kohdista en niin pitänyt. Oli hyviäkin kohtia kyllä.

Lyhyt pätkä professorin Abolle lähettämästä kirjeestä:
"Pahinta on kuitenkin ollut yksinäisyys... Sulje silmäsi ja yritä kuvitella minut syömässä yksin. Mutta en minä muutakaan voi. Kun ihminen syö yksin, hän tulee huonosti ravituksi. Maha tulee täyteen, mutta sielu jää nälkäiseksi. Ja ihminen on muutakin kuin pelkkä maha." (s. 86)

Vapautuu kirjaston vaihtohyllyyn joskus 11-14 välillä huomenna torstaina.