Kustantajan nettisivuilta:


"Vinoon varttunut tyttö on on hellä ja kipeä lapsuuden ja nuoruuden kuvaus, joka koostuu sarjasta tuokiokuvia. Niissä Ehrnrooth kuvaa lapsuutta ja nuoruutta isän ja äidin, siskon ja veljen kanssa meren äärellä sijaitsevassa talossa. Perhe elää maaseudulla eristynyttä elämää, johon kuuluu oopperan ja baletin katselu televisiosta sekä tilapäisiä lastenhoitajia ja apulaisia.

Ehrnrooth kuvaa lapsen ja nuoren maailmaa herkin sävyin. Vahvoja tunnelmia kuten aurinkoista pihamaata, retkiä kauppa-autolle ja kiellettyjen makeisten houkutusta kehystää usein selittämätön surumielisyys. Ankarien sääntöjen ja vanhempien torjuvan suhtautumisen myötä tyttö kasvaa hyvin araksi ja hän tuntee oman perheensä keskellä vierautta. Hänellä on myös hämmentävä salaisuus, josta isä ja äiti eivät tiedä mitään."

Gummerus, 2011.

Tämä kirjan lukeminen jätti ristiriitaisia tunnelmia. Pidän yleensä ottaen elämäkerroista ja psykologisesta kirjallisuudesta. Tämän henkilön elämänkerta oli asetelmiltaan erityisellä tavalla kiinnostava: millaista on kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen aatelisessa ilmapiirissä, tunnetun kenraalin ja tanskalaista kuninkaallista alkuperää olevan äidin kanssa?
Ehkä se, mihin petyin, oli niin yksipuolisen kriittinen ja negatiivinen kuvaus elämästä - tuli tunne, että äidillekin olisi ollut annettava puolustuspuheenvuoro! Kaikki yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, ankaruus, kylmyys oli varmaan totta kirjoittajan, hyvin herkän tytön, näkökulmasta, mutta kokonaisuudesta jäi jotenkin terapiakirjoittamisen maku. Kirjoittaja jotenkin jäi kiinni kaikkeen kokemaansa ikävään, joilla pystyi selittämään aikuisenkin elämän onnettomuuden ja anoreksiaan sairastumisen. Kirja tuntui myös pitkitetyltä, olisin ehkä itse hionut sanottavan vähän kompaktimpaan pakettiin.
Mieleenpainuva lukukokemus joka tapauksessa, ja tarpeellinen muistutus siitä, että kiiltävän pinnan alla voi olla kestämätön määrä pahaa oloa.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...!!

KIITOS!! Täällä yksi malttamaton avasi jo paketin, sillä hoksasin tarvitsevani juuri tämän kokoista kuorta SINUN synttärilahjasi lähettämiseen. Ja kun vielä postimerkit oli jätetty leimaamatta, niin eihän tätä muuten voi tulkita kuin että Lassien tavoin kirjekuori haluaa palata kotiin...
Tämän toivelistakirjan lisäksi kuoresta löytyi Virkkukoukkusen mietelauseita kortin ja rintaneulan muodossa (Virkkukoukkusesta tulee aina hyvälle tuulelle) sekä tuunattu tulitikkurasia, jonka tikut riittävät sytyttämään kynttilät kakussani tänä vuonna, ensi vuonna... ja ketähän tässä huijaan? (No, vielä on aprillipäivä).
Kurkin kirjan alkua jo sen verran, että oikein harmittaa, kun on noita luvattuja hippakirjoja ihan rivissä. Pakko kai ne on ensin lukea. Mutta suurkiitos synttäripläjäyksestä!