Harlequin

Betangera Beachin maatila ei ollut Jennin, mutta hän saisi sen, jos pysyisi vuoden avioliitossa. Muuten maat perisi hänen Ronald-serkkunsa, joka varmasti häätäisi hänet pois tilalta. Mistä Jenni löytäisi nopeasti aviomiehen? Ja halusiko hän edes sellaista?

Järkytys oli valtava, kun William ilmestyi tarjoamaan avioliittoa. Hänkään ei halunnut maiden joutuvan Ronaldille. Ihmeekseen William viihtyikin lapsuudenkodissaan ja varsinkin Jennin ja tämän kahden sisaren seurassa. Luuliko hän tosiaan, että pystyisi lähtemään pois vuoden kuluttua? Äkkiä hän ei ollutkaan enää kovin varma...

Alkuteos: Marrying William (1999)
Suomentanut: Satu Leveelahti

Aakkosten lukuhaaste "pakotti" tarttumaan tähän, kun takakansitekstien perusteella toinen tarjolla ollut x-kirja (Deveraux) ei näyttänyt jäävän romantiikassa pahastikaan tämän jälkeen :D Edellisestä Harlekiini-lukukokemuksesta on 30 vuotta (ainakin) ja suurin ennakkoepäilyin aloin lukea kirjaa..

Iso plussa oli tapahtumien sijoittuminen maatilalle Betangeraan, Australian kaakkoisrannikolle, eikä tarinakaan nyt tämän genren kirjaksi mitenkään huono ollut - no, kirjan pahiksen kuvaus meni sentään aika överiksi. Vähän vähemmällä toistolla ja romantiikalla juonesta saisi itse asiassa toisenkintyyppisen kirjan aikaiseksi ;) Hartleyn siskokset ovat aivan mainioita tyyppejä eikä William tietenkään voi olla muuta kuin ihana :D

Seuraavaksi tämä pokkari menee luettavaksi äidilleni :)

Äitini luki tämän Harlequinin 1.3.2014 ja hänestä se oli hyvä rakkauskertomus. Nyt se matkaa postin välityksellä seuraavalle Aakkoshaasteen x-avuksi :)

Kiitos, Tarya! Olipas tänään oikein kirjapäivä, tämän lisäksi postilaatikosta kolahti kaksi muutakin kirjaa. Vaikuttaa siltä, että tämän kirjan myötä taidan sittenkin selättää aakkoshaasteen. Z-kirjasta on tosin vielä jäljellä useampi sata sivua, mutta enää ei tunnu siltä, että pitäisi luovuttaa. :D

Aakkoshaaste 2013-2014 on vihdoin osaltani valmis! Vähän tiukallehan tuo meni näin pikkulapsiperheellisen näkökulmasta, mutta olisihan tähän vielä yhden kohtalaisen paksunkin kirjan ehtinyt nykyisellä lukutahdilla lukea. No, hyvä näin. Mietin kyllä, että nämä haasteet tulee ehkä otettua aina pikkuisen liian vakavasti, kun viimeiset kirjat tulee luettua puolipakolla "ahdistuneena" ja suorituksen jälkeen on tunne kuin olisi saanut jotain suurtakin aikaan. :D

Mitä nyt sitten sanoisi tarinasta? Pahiksen kuvaus meni tosiaan vähän överiksi, mutta Ronald oli sentään jonkin sortin "tavallinen pulliainen", vaikkakin sekopää. Joskus olen lukenut Nora Robertsilta pari kirjaa, joissa pahis on ollut tyyppiä "päämafioso" ja siihen verrattuna tässä oltiin vielä melko peruspahiksissa (ja minähän siis pidän pahistenkin osalta enemmän noista peruspenteistä). Tarina itsessään oli lajityypille tavallinen, tosin Tarya tuossa hyvin laittoikin, että tässä olisi ollut aineksia ihan oikeaan kirjaankin.

Tarkoitus oli, että hömppäkirjasta huolimatta sivistän itseäni ja opin jotain uuttakin. Siksi googletin Betangeran, mutta pettymyksekseni sain vain osumia tähän kirjaan. Paikka taitaa sitten olla vain kuvitteellinen. Vai voisiko olla kyse siitä, että alue vain on niin pieni ja mitätön, ettei siitä netistä mitään löydy? Vaikea uskoa, että asia olisi niinkään, kun nykyään netistä löytyy ihan mitä vain.

Postissa yllärinä eteen päin... :)

Minkulalta tosiaan yllätyspostia, tuhat kiitosta! Jää pysyvään kokoelmaani koska kerään Harlekiineja! :)