Le confident 2010, suom. Anna-Maija Viitanen, Otava 2012. 263 s.

3,90 euron impulssiostos alkuvuoden alennusmyynnistä osoittautui helmeksi! Ranskalaisen toimittaja-käsikirjoittajan esikoisromaani on nokkela, koukuttava ja liikuttava tarina, tai monta tarinaa.

Kehyskertomuksessa eletään vuotta 1975 ja kertoja on Camille, joka odottaa ensimmäistä lastaan ja suree vastakuollutta äitiään. Camille alkaa saada pitkiä kirjeitä, ikään kuin jatkokertomusta, hänelle tuntemattomalta Louisilta. Camille on kustannustoimittaja ja arvelee, että joku wannabe-kirjailija näin yrittää kirjaansa kyökin kautta kustantamoon. Ennen pitkää Camille kuitenkin alkaa aavistaa, että kirjeiden tarina on nimenomaan hänelle kirjoitettu.

Kirjeet kertovat tapahtumista 1930-40-luvulla, sotaa edeltävältä ja sodan ajalta. Louisin lapsuudenystävä ja myöhempi ihastus Annie on tutustunut varakkaaseen perheeseen, joka alkaa tukea Annien taidemaalausta. Vähävarainen tyttö kokee kiitollisuudenvelkaa mesenaatilleen rouva M:lle. Juonta en kerro pitemmälle.

Teoksessa kuvataan välillä poliittisia ja sotatapahtumia ja välillä pariisilaiselämää iloineen ja intohimoineen. Historialliset tapahtumat ovat todellisia, ja kirjailija on liittänyt romaaniin lähdeluettelonkin. - Keskushenkilöt ja heidän tarinansa on kuitenkin fiktiota.

Kertojina vuorottelevat Camille ja Louis. Jälkimmäinen lainaa ääntään myös Annielle sekä rouva M:n pitkälle, melodramaattiselle muisteluosuudelle. Aikatasoja tai kertojanääniä ei ole vaikea seurata, vaikka juonenkulku on melkoisen ovelaa. Mitä sanotaan tapahtuneen, mitä oikeasti on tapahtunut, kuka sen tietää ja mistä tietää – siinä koukkua kerrakseen. Salaperäisyyttä riittää ihan runomuotoiselle loppusuoralle asti.

Pidin muun muassa kirjailijan tavasta osoittaa tarinan keskeisten naishenkilöiden kautta elämän ja naisena olemisen risteysasemat rakkauksineen ja äitiyksineen, syntymisineen ja kuolemisineen.

-ruzena

Hei hippaa, sakirmo!

Kirja perillä, kiitoksia!! TBR-hyllyssä olikin tismalleen sopivankokoinen kolo tälle kirjalle :)

Jaa-a, minulle tämä oli vähän pettymys. Tarina alkoi lupaavasti, mutta pikkuhiljaa aloin kyllästyä sekä tylsähköön juoneen että sekopäiseen "päämuistelijaan". Onneksi ihan viimeisellä sivulla kirja vielä yllätti mainion pikku paljastuksen muodossa, jota en tosiaan osannut arvata. Minusta tässä olisi saanut olla sitä maailmansodan aikaisen Pariisin elämää paljon enemmän ja puhkikaluttua rakkaus/hulluushöpötystä aika paljon vähemmän, mutta koska kirjailija kuitenkin vaikuttaa muuten ihan hyvältä, niin kiinnostaisi lukea häneltä joku toinenkin opus.

(Kirjan vuosi -lukuhaaste: kirjan nimessä yksi sana)

Onnittelut joulukuun kirja-arvonnan voittajalle! (osa 1)

Taas se tuli todistettua: en vaan voi kävellä WWII-kirjan ohi, oli sitten faktaa tai fiktiota. Takakannen luettuani olen kyllä valmis hylkäämään päivän tehtävät ja alkaa samantien lukemaan tätä, mutta josko nyt hetkeksi malttaisin jättää lukupinoon... Kiitos sakirmo!

Ollakseen esikoisromaani Uskottuni jättää odottamaan Gremillonilta vielä jotakin suurta. Ensi metreiltä tarina imaisee, mutta jollakin tapaa hömpän määrä alkaa tuskastuttamaan loppumetreillä. Mitä tällä sukupolvien miehettömyydellä haluttiin kertoa; feminismistä, kaikkien suhteiden onnettomasta luonteesta vai korostaa suvun naisten kykeneväisyyttä? Meh. Miesparat. Eikö muka normi-ihminen olisi saanut jonkinlaista kakkahalvausta, jos ventovieras olisi käynyt siivoamassa asunnossa? Loppuhuipennus teki tarinasta itselleni jo turhan sokerisiirapilla siloitellun, vaikka jollakin tapaa se sopi vapauden tunteeseen, jonka Camille saavutti. Hiukan vähemmän hömppää, enemmän historiaa jatkossa, niin hyvä tulee.

Pieni julma tarina etsii uusia lukijoita Sattmarkin maalaisrauhasta!

Nappasin mukaani miitistä.

Mukaansatempaava tarina, joka keriytyi auki vähitellen. Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää ja tarinansa voi aina kertoa omasta näkökulmastaan.

Kirja on tarjolla illan miitissä.

Nappasin kirjan illan Stinappi-miitistä Mesopotamia Café Caisassa. Itse asiassa teimme He_Rin kanssa miittipöytää tyhjentäessämme vaihtarit, sillä kumpikin oli tuonut miittiin tämän saman kirjan :) Tämä kappale saattaa lähteä viikon päästä Tampereelle, katsotaan..

Tiistai-illan kirjanvaihtomiitissä lukutuolille ja aikanaan ehkä tarjolle Tampereen BC-miittiin? Lukuiloa!



Osallistun vapautuksella toukokuun Ranska-haasteeseen.

Taidanpa napata tämän kuriirikuormasta ensin itselleni, koskapa kirjaa ei ole nimetty kenellekään erityisesti. Jatkaa sitten myöhemmin muille bookcrossaajille. Kiitos minimiittiseurasta, Tarya!

Olipas taidokkaasti kudottu tarina - tai oikeastaan useiden tarinoiden verkko! Pidin lukemastani, vaikka kirja jätti minut lukijana hämmentyneeksi. Tämä kirja muistutti siitä, että todellisuus on aina riippuvainen kertojastaan, yhtä todellisuutta ei oikeastaan ole. Historiaa, romantiikkaa ja piinaavaa jännitystä, lopun koukku käänsi kaiken mukavasti päälaelleen. Melkein teki sen jälkeen mieli aloittaa kirja uudelleen alusta - olinko tullut huijatuksi?

Kirja kääriytyi joulupaperiin ja sujahti joulupukin kassiin BC-pikkujouluissa Viikinkiravintola Haraldissa. Lukuiloa & mukavaa joulun odotusta!

KTMC 2017 # 63

Niin kuin 2v sittenkin tein niin saatuani tämän pikkujoululahjaksi pidän tämän myös itselläni. Kiitos Lukutuoli!!