Kesätyö hämeenlinnalaisessa tavaratalossa, illat kavereiden kanssa linnan rannassa, jossa dry vodka ja suuret unelmat saavat taivaan pyörimään. Töissä on myös vähän vanhempi Vesku, jonka seurassa pääsee ravintoloihin, ehkä ulkomaillekin. Mutta mitä Vesku oikein haluaa?

Parikymmentä vuotta myöhemmin kesäpoika on päässyt Helsinkiin. Viisikymppinen yksinhuoltaja Päivi sen sijaan on edelleen töissä tavaratalossa ja purkaa elämänsä vaiheita kirjoittajakurssilla. Siellä tädit intoilevat paikkakunnan pojasta, josta on tullut kirjailija. Poika on kirjoittanut Veskustakin, mutta Päivin mielestä törkeästi vääristellen. Kenen muistot ovat totta ja kenellä on oikeus kertoa?

Kirja löytyi erään miittiin tulijan toivelistalta, lukuiloa!

Kiitos Mecu, tästä toivelistakirjastani. Ja samalla vielä kiitos hauskasta miitistä Kouvolassa viikko sitten. Se oli mun ensimmäinen tuollainen "isompi" tapaaminen ja viimeistään nyt vakuutuin, että bookcrossarit on hauskoja tyyppejä.

Ohhoh, onpa vaan tämä kirja ollut kauan hyllyssäni odottamassa lukemista.
No, nyt se on luettu.
Lukiessa olin hieman ihmeissäni, että mikä juttu tämä oikein on. Enkä ole ihan varma, ymmärsinkö oikein edes koko kirjan luettuani. Vai onko kirjallisuudessa ylipäänsä oikeita ja vääriä ymmärryksiä?
Ensin olin ihmeissäni, kirjan kolmesta varsin erilaisesta osasta, mutta nyt muutama päivä loppuun lukemisen jälkeen ymmärrän senkin paremmin. Kirjasta pitäminenkin on kypsynyt lukiessa ja ennen kaikkea lukemisen jälkeen.
Itkonen ei ole (ainakaan mulle) helpointa luettavaa, mutta toistaiseksi on kannattanut lukea.

Osallistun tällä Kymppihaasteeseen, jossa luetaan numeroita, sekä Vapautusten vuosi 2018 -haasteeseen, jossa lokakuussa vapautellaan kirjoja, joiden nimessä on vain yksi sana.

Kirja jätetty odotustilaan pöydälle, jossa oli tarjolla muutakin luettavaa.