Vaimoke [Tuunattu]
by Hilja Valtonen | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
3 journalers for this copy...
Romaani. Joka kodin tähtikirjasto N.o 38. Kuudes painos. Helsinki: Otava 1933/1956. Sidottu, 271 sivua.
Kannet tuunasi Tarna. Etukannen kuva Jules Chéret'n Pippermint-julistetta (1899) esittävästä postikortista.
Löysin tämän kirjan erästäkin kirjapinoa kaivellessani. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä Vaimoke oli siihen eksynyt: se saattaa olla peräisin vanhempieni hyllystä (joita tyhjensin muuton vuoksi), jonkin kirpputorin ylijäämää tai mahdollisesti jopa vaihtohyllystä.
Takakanteen (ks. kuva) lainasin pätkän itse kirjasta (korjasin näppäilyvirheeni tähän):
Minä olen kaksikymmenvuotias neiti, ja kumminkin istun Jokelan yhteiskoulun viidennellä luokalla kaikenkarvaisten pikkupenskojen kanssa, jotka häpeämättömästi sanovat minua »musteriksi». Istun jo toista vuotta ja luultavasti jään vielä kolmanneksikin vuodeksi, mikäli ei armo käy oikeuden edellä. Olen equus asinus. Algebra neljä, geometria neljä ja saksa neljä. Eivät muutkaan numerot hääppösiä ole julkisuuden valossa. Olen nerokkaan suvun viimeinen vihanta. Myönnän sen. Uskon sen. Amen.
Koska olen tyhmä, laiska ja liian vanha istumaan koulunpenkillä kuluttamassa köyhien vanhempieni niukkaa omaisuutta ja kuuntelemaan opettajakunnan kroonillista haukkumista, ilmoitin perheelleni harkitun päätökseni, että koulunkäynti on nyt lopussa minun kohdaltani.
Kannet tuunasi Tarna. Etukannen kuva Jules Chéret'n Pippermint-julistetta (1899) esittävästä postikortista.
Löysin tämän kirjan erästäkin kirjapinoa kaivellessani. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä Vaimoke oli siihen eksynyt: se saattaa olla peräisin vanhempieni hyllystä (joita tyhjensin muuton vuoksi), jonkin kirpputorin ylijäämää tai mahdollisesti jopa vaihtohyllystä.
Takakanteen (ks. kuva) lainasin pätkän itse kirjasta (korjasin näppäilyvirheeni tähän):
Minä olen kaksikymmenvuotias neiti, ja kumminkin istun Jokelan yhteiskoulun viidennellä luokalla kaikenkarvaisten pikkupenskojen kanssa, jotka häpeämättömästi sanovat minua »musteriksi». Istun jo toista vuotta ja luultavasti jään vielä kolmanneksikin vuodeksi, mikäli ei armo käy oikeuden edellä. Olen equus asinus. Algebra neljä, geometria neljä ja saksa neljä. Eivät muutkaan numerot hääppösiä ole julkisuuden valossa. Olen nerokkaan suvun viimeinen vihanta. Myönnän sen. Uskon sen. Amen.
Koska olen tyhmä, laiska ja liian vanha istumaan koulunpenkillä kuluttamassa köyhien vanhempieni niukkaa omaisuutta ja kuuntelemaan opettajakunnan kroonillista haukkumista, ilmoitin perheelleni harkitun päätökseni, että koulunkäynti on nyt lopussa minun kohdaltani.
Vaimoke on tullut luettua useampaan kertaan. Ja jos tämä on vanhempieni hyllyssä ollut kappale, niin tätä nimenomaista kirjaahan minä useimmiten olen käsissäni pidellyt. Viimeksi kuitenkin luin jo aiemmin vapauttamani Vaimokkeen. Nyt tuntuu siltä, ettei minun enää tarvitse kerrata sitä.
Tuunauksesta sen verran, että pohjaksi olisin halunnut jotain vanhanaikaista tapettia tms. 30-lukulaiselta vaikuttavaa. Kukkia siihen sitten tuli, kun en jaksanut pidempään etsiä. Postikortista leikkaamani Chéret'n Pippermint-tyttö tuo elävästi mieleeni Kirsti-rouvan pippaloissaan. :)
Ylinnä ja tässä merkinnässä etukansi, ykkösmerkinnässä taas Vaimokkeen takapuoli.
Tuunauksesta sen verran, että pohjaksi olisin halunnut jotain vanhanaikaista tapettia tms. 30-lukulaiselta vaikuttavaa. Kukkia siihen sitten tuli, kun en jaksanut pidempään etsiä. Postikortista leikkaamani Chéret'n Pippermint-tyttö tuo elävästi mieleeni Kirsti-rouvan pippaloissaan. :)
Ylinnä ja tässä merkinnässä etukansi, ykkösmerkinnässä taas Vaimokkeen takapuoli.
Released 10 yrs ago (1/10/2014 UTC) at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Vaimoke ei kauan HEP-ketjussa viihtynyt vaan lupautui Taryan matkaan. Nyt se lepäilee postilaatikossa Pirkanpojan edessä ja odottelee kuljetusta kohti Helsinkiä. Lähdön on määrä tapahtua vielä tänään. Viikonlopun Vaimoke siis viettää matkoilla.
Kauniisti tuunattu Vaimoke saapui maanantaipäivän piristykseksi, kera kirjanmerkin ja postikortin :) Kiitokset!
Niin jäivät rinkikirjat, pakkohan sitä oli tempautua Valtosen maailmaan :) Hurmaavaa hömppää ja samalla mielenkiintoista ajankuvausta, sitä Vaimoke on. 1930-luvun kirjoitustyyli, vanhat sanat ja entisaikojen sananparret viehättävät minua :)
Yllättäviä yhtymäkohtia nykyaikaan kirjasta löytyy, olen nimittäin lukenut viime aikoina useita muslimityttöjen elämästä kertovia kirjoja (Itämaa, Kunnian tähden, Kahden maailman tyttö, Riadin tytöt)..
"Lieneeköhän enää koko aurinkokunnassamme niin keskiaikaisessa pimeydessä elävää perhettä, kuin on tämä Jokelan director cantuksen perikunta, jonka nuorimpana vesana olen joutunut maaemon kamaraa polkemaan? Oletko kuullut, että ihmeitten maassa, Amerikassa, olisi nuori tyttö pakotettu vasten mieltä miehelään. Et tietenkään. Mutta meillä se käy loistavasti päinsä vielä v. 1932."
Kyllä se vielä joidenkin (ulkomaalaistaustaisten) suomalaistyttöjen kohtalo taitaa edelleen olla, 82 vuotta myöhemmin..
Elokuvana olen tämän varmasti nähnyt, mutta juonta en kovin tarkkaan muistanut, tai sitten siihen on tehty muutoksia elokuvakäsikirjoitusta varten.
Hauska yksityiskohta on tuo kirjan alussa oleva maininta: Tämä Hilja Valtosen "Vaimoke" romaanin kansanpainos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä ja muuttamattomana. Kansanpainos :)
Kiitokset tästä talvi-iltojen piristyksestä!
Yllättäviä yhtymäkohtia nykyaikaan kirjasta löytyy, olen nimittäin lukenut viime aikoina useita muslimityttöjen elämästä kertovia kirjoja (Itämaa, Kunnian tähden, Kahden maailman tyttö, Riadin tytöt)..
"Lieneeköhän enää koko aurinkokunnassamme niin keskiaikaisessa pimeydessä elävää perhettä, kuin on tämä Jokelan director cantuksen perikunta, jonka nuorimpana vesana olen joutunut maaemon kamaraa polkemaan? Oletko kuullut, että ihmeitten maassa, Amerikassa, olisi nuori tyttö pakotettu vasten mieltä miehelään. Et tietenkään. Mutta meillä se käy loistavasti päinsä vielä v. 1932."
Kyllä se vielä joidenkin (ulkomaalaistaustaisten) suomalaistyttöjen kohtalo taitaa edelleen olla, 82 vuotta myöhemmin..
Elokuvana olen tämän varmasti nähnyt, mutta juonta en kovin tarkkaan muistanut, tai sitten siihen on tehty muutoksia elokuvakäsikirjoitusta varten.
Hauska yksityiskohta on tuo kirjan alussa oleva maininta: Tämä Hilja Valtosen "Vaimoke" romaanin kansanpainos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä ja muuttamattomana. Kansanpainos :)
Kiitokset tästä talvi-iltojen piristyksestä!
Vaimoke matkaa nyt yllärikirjana Poriin :) Riemukkaita lukuhetkiä sen parissa!
Oi, lukematon Valtonen! Kiitos Tarya! Valtavasti hienoja ylläreitä oletkin pakannut Smartpostiin :)
Onpa hieno tuunaus, Tarna!
Onpa hieno tuunaus, Tarna!