Joululahjaksi 2013.

Takakannesta:


"Aaron ei kestä heikkoutta, hetteiköllä kulkemista, muuttuvia suunnitelmia. Ymmärrän, että hän pelkää. Minä pelkään. Hän sanoo usein: olet kaunis, kun hymyilet. Olen ollut pitkään ruma.

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on kiinnostava ura televisiossa, huomaavainen ja lahjakas aviomies Aaron, ja heille syntyy vielä kaksi ihanaa lastakin. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Sitten taas menee hyvin. Lujaa, ehkä liiankin lujaa - mutta sellaistahan elämä vain on. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kaikki se kuuluu asiaan. Vai kuuluuko?
Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä."

Tämä oli helposti soljuvaa luettavaa, kirja, jonka lukee mielellään yhdellä istumalla. Pidin lukemastani, joka aivan ilmeisesti oli hyvin omaelämänkerrallinen kuvaus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kuvaus pysäytti ja kosketti, jäin miettimään erityisesti lasten kasvamista perheessä, jossa äiti on näin sairas. Eläydyin myös Outin miehen, Aaronin, tilanteeseen ja pohdin, päätyisinkö itse eroratkaisuun vai jaksaisinko Outin rinnalla. Tärkeä aihe ja kiitettävän rohkea esikoisteos kirjailijalta!

Lähti kyläilemään Bookgeolle, jonka toivelistalta kirjan bongasin! Antoisaa kirjavuotta 2014!

Minä se en uskaltanut edes kysellä tätä uutukaista, vaikka lukutuoli tätä tarjotteli foorumilla, kun niin monta upeaa kirjaa on lukutuolilta jo tässä taas saatu. Mutta sain kirjan silti miitissä tänään :). Kovasti kiitoksia lainasta, kyllä minä tämän toivekirjan toki innolla luen, katsotaan miten syvältä se riipaisee.

Suljin oven tuonne pimeyteen, laitoin pannukakun uuniin ja iltaherkun jälkeen taidan lähteä keinulaudalle. KIITOS!

Todella hyvä kirja! Koskettava, realistinen, kaunistelematon ja tärkeä. Tarina soljui eteenpäin tiiviisti ja luin tämän yön tunteina yhteen putkeen.

Maanisten kausien vauhti oli käsinkosketeltavaa ja manian jälkeiset putoamiset raastavia. Sairauden aiheuttama kyvyttömys huolehtia lapsista pahimpina hetkinä oli sekin rehellisesti esillä.

Hienosti oli kuvattu myös ulkopuolisen, ymmärtämättömän henkilön reaktio: ajattele positiivisesti ja ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä se sillä ohi menee. Tuo jos mikä raivostuttaa minua asenteissa mielenterveysongelmia kohtaan.

Omaisten vierailut suljetulla osastolla nostivat muistista esiin omia sairaalavierailukokemuksia oikein räväyttämällä, mutta yllättäen ei enää ahdistaen. Aika ja aikuisuus lienevät parantaneet jo syvimmät haavat siitä, kuinka nuorena joutui vaikeiden asioiden ja päätösten äärelle. Ehkäpä tällä kirjalla oli osansa etenemisessä omalla hyväksynnän polulla omaisena.

Kiitokset mahtavasta lukukokemuksesta, lukutuoli! Kirja palautuu kotiin, kun taas nähdään.

Luulenpa, että kirjalla on hyvä todennäköisyys päästä huomenna takaisin kotiin :). Suuret kiitokset, että lainasit minulle tätä hienoa kirjaa, lukutuoli!

Toivelistakirjojen lukuhaaste

Kirja palautui kotiin. Kiva, kun tykkäsit!