"Agnar Myklen läpimurtoteos Laulu punaisesta rubiinista herätti ilmestyessään 1956 suunnatonta pahennusta puritaanisissa piireissä romaanin peittelemättömän aistillisten ja yksityiskohtaisten rakkauskohtausten takia. Kirjasta käytiin eri maissa oikeusjuttuja: Norjassa kirja vapautettiin pannasta, Suomessa sen sijaan takavarikoitiin.

Ylioppilas Ask Burlefot on raivoisa elämänpalvoja, joka janoaa erotiikkaa - kukkeita nuoria naisia - kulttuuria, sosialismia, toveruutta - ja aitoa, ikiaikaista rakkautta.
Kuten Marja Niiniluoto kirjoittaa vuonna 1957:
"Jollei Ask Burlefotilla ole muuta kuin kyltymätön nälkänsä, on tällä nälällä ainakin omat uhkeat muotonsa ja värinsä: se hohtelee huumoria ja hellyyttä, kuohuvaa voimaa ja mielikuvituksen rikkautta, herkkyyttä karkeuden, ujoutta häikäilemättömyyden rinnalla.""

Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995

Kyllä olin niin utelias, että luin tämän aikanaan Suomessa sensuroidun kirjan. Opiskeluaikoinani 90-luvulla teimme ryhmätöitä sensuroiduista kirjoista ja muistan tämän kirjan olleen yksi käsitellyistä. Minä olin perehtymässä Hannu Salaman Juhannustansseihin.
Kuten arvata saattaa, ei kirjan eroottisuus hätkähdytä enää 2000-luvulla :) Ajankuvaus sinänsä oli minusta mielenkiintoista, opiskelijamiehen elämää Norjassa juuri ennen sotaa. Lauserakenteet olivat välillä mahdottoman pitkiä pilkkuineen ja puolipisteineen, se välillä rasitti lukemista. Niinpä en ehtinyt lukea tätä foorumin värihaasteeseen, joka päättyi jo lokakuun lopussa.

Kiitos sensuroidusta kirjasta. Selailin vähän ja täytyy sanoa, että on kyllä hassua kieltä ;) Ja nuo eroottiset kohtaukset ovat suorastaan herttaisia, kun miettii, miten suorasukaista tuollainen teksti tuppaa nykypäivänä olemaan.

Lukupinoon siis :)

Ehei, ei kyllä uponnut minuun. Askilla tuntuu olevan hirveän vaikea elämä ja jotenkin kaikki nämä seksikokemukset ovat omiaan sekoittamaan pakkaa. No, kyllä mullakin olisi vaikeaa, jos pitäisin kahta rakastajaa yhtä aikaa ja sumplisin treffejä ja yrittäisin opiskella ja harrastaa politiikka ja ja ja.

Kai minä olen vain tällainen vanha kääkkääntynyt täti-ihminen, jonka on vaikea ymmärtää kirjan tekstiä, koska sen lauserakenteet ovat hengästyttävän pitkiä ja monimutkaisia.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että pääsee joskus elämässään lukemaan kielletyn kirjan :D

Otin kirjan vietäväksi Jyväskylään, koska siellä taitaa olla ainakin yksi Kirjan vuosi -haasteeseen osallistuva henkilö ja tässä on aikoinaan kielletty kirja. Itseäni ei kirja kiinnosta, varsinkaan näiden journaalien jälkeen...

11.4.2015 kirja lähtee Jyväskylään. Ensin miittiin etsimään lukijoita...

Kiitos Jaatiina, minullehan tämä kirja päätyi! On jotenkin huvittavaa tarttua kirjaan, joka aikoinaan kiellettynä tai takavarikoituna kirjana teiniä tietysti kiehtoi ja on mulla hämärä muistikuva, että kirja joskus olisi ollut kädessänikin. Saapa nähdä, millaisen vaikutuksen se nykypäivänä tekee tällaiseen mummuikäiseen. Osallistus siis kirjan lukemisella Kirjan vuosi 2015-haasteeseen.

Kirja on kyllä sellaista hengästyttävää verbaalista ilotulitusta että vaikea oli pysyä mukana ja jaksaa! Toisaalta pidin paljon Askin tavasta katsella maailmaa yhteiskunnallisesti, jotenkin hän tuntui olevan aikaansa edellä monissa mielipiteissään ja kuulosti hyvin modernilta, samat epäkohdat opiskelijapiireissä tuntuvat olevan voimissaan ja hänen moraalia koskevat ajatuksensa ovat mielenkiintoisia.
"Moraalia ei ihminenä voi omaksua itselleen kirjoja lukemalla eikä kuuntelemalla muita; moraali on eräänlainen henkinen asenne, jonka ihminen oppii omaksumaan elämänsä varrella, se on käytännön neuvoma tapa, miten suhtautua kanssaihmisiinsä; moraali on jotakin sellaista, jonka meistä itsekukin saa kuin itsestään; moraali on jotakin sellasita, josta ei maksa vaivaa puhua. Kuta enemmän moraalista puhutaan, sitä vihamielisemmin se saa ihmiset suhtautumaan moraaliin; papinpojistahan tulee enimmäkseen suurimpia hulttioita, he kun ovat lapsuudessaan saaneet liian vahvan annoksen siveyssaarnoja. Moraalin synty on löydettävissä vain siitä, että ihmiset oppivat sopeutumaan toisiinsa ja hiovat särmikkyyden toisitaan."
Siinäpä sen ajan moralisteille, jotka sensuroivat kirjan, mietittävää :-)!

Kullakin aikakaudella on omat piirteensä ja kyllä nykyaikana on tosiaan melkoisen vaikeaa ymmärtää sitä, että kirjasta tuli kielletty aikanaan. Tietysti 50-luvulla asioihin suhtauduttiin paljon puritaanisemmin, Käpy selän allakin valmistui vasta 60-luvun lopulla, mutta jotenkin tuntuu etteivät ainoastaan kirjan rohkeahkot seksikuvaukset vieneet sensuuriin, ehkä tietyillä poliittisilla tahoillakin oli sanansa asiassa, tiedä häntä!

Tarjoan kirjaa kontrolloidusti Kirjan vuosi 2015-haasteeseen osallistujille.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Eipähän osunut kohdalle kontrolloidusti kirjalle ottajaa, mutta osallistun kirjalla uuteen Värit ja eläimet-vapautushaasteeseen ja kokeilen onneani jossain vierailumiitissä :D.

Kiinnostavia lukuhetkiä!

Jos tämä aikoinaan pannassa ollutkin kirja ei löydä lukijaa turkulaisten miitissä, vapautan sen villisti jonnekin päin Turkua.
Kiinnostavia lukuhetkiä!

Miitistä nappasin. Kiitos eijukka, oli mukava tavata.

*** Edit 11/2016: nyt on pakko karsia tbr-kasaa joka tunkee jo ulos omasta huoneestaan. Tämä kirja pääsee siis vapauteen, Turun miitistä Omituisten Opusten vaihtohyllyyn auttavaisen kuriirin viemänä.

Enemmän ja vähemmän klassikkoluettavaa tarjolla Omituisten opusten kirjanvaihtohyllyssä! Ei maksa mitään!

Ehkä tämäkin on jo riittävän kauan muhinut Omituisten hyllyssä, joten koitetaan etsiä sille joku muu paikka... Olen itse jo aiemmin tämän lukenut ja muistan olleeni siitä äärimmäisen huvittunut jostain syystä :D

Tässäpä hieman vanhempaa kirjallisuutta mukaan lounaalta!

Onneksi olkoon, löysit kiertävän kirjan. Ota mukaasi, lue ja palauta joskus kiertoon uusia lukijoita etsimään. Mukavaa olisi myös, jos piipahtaisit täällä kertomassa mitä kirjasta pidit ja minne olet sen jättänyt :)