"Ne on liimattu kiinni alustaansa ja niitä on tuhansia. Niiden päälle on laskettu silikonia. Kaikki katsovat samaan suuntaan, vaikka mitään ne eivät enää näe. Yksikään ei lennä kahdeksikkoa, surise saati sano mitään. Enää. Onko kauniimpaa, suuritöisempää ja puhuttelevampaa nähty?

Euroopan kulttuuriministerit ovat koolla Helsingissä. Kaupunkia ehostetaan monin tavoin. Sen vuoksi kärpäsillä päällystetty istuin, taideteos, pääsee viikoksi näytteille Helsingin asemahalliin. Tavalla tai toisella se linkittyy ihmisten elämään.

Mari Mörön tragikoominen romaani Kärpäsen koulukantaa ilmavuudessaan pitkälle: on monisyinen aihe, herkullinen kieli, luja teema ja ennen kaikkea saatanallinen määrä kärpäsiä ja sanottavaa. Surina alkaa ja läpse käy, tarina kulkee useammalla siipiparilla ja ilmatilaa vallaten."
***

Hyväkuntoinen kirjastopoistokirja, jonka poimin Valkeakoskelta yhtä bookcrossaria ajatellen. Olen lukenut tämän vuosia sitten.

Tarjoan tätä itseään "myöhäisheränneeksi" kutsuneelle. Jos kirja onkin jo luettu, vapautan tämän tavalla tai toisella vielä elokuun puolella, sillä yritän vielä kunnostautua Chanian Kuukausivapautushaasteessa. Kirjan nimessä on siis sana koulu, joka on yksi elokuun sanoista kyseisessä haasteessa. :)

Syksyiset kiitokset Möröstä, erpax! Olen miettinyt tosiaan heräämistä Mörön teosten kokeiluun, tässäpä mainio sauma. Lämmin kiitos seurasta ja kirjoista!

No johan pomppas! Tragikoominen joo tai ihan omissa sfääreissään pikemminkin oli tämän tarinan päähenkilö ja koko juoni vähän muutenkin. Vähän liian pimeä siihen, että minua olisivat nämä toilailut ihan tosi kovasti huvittaneet.

Vaan eipä panna stoppia Mörölle tämän perusteella, saattaa sitä toisenkin kirjan Marilta lukaista.

Vien tämän nyt vielä miittiin, jos jonkun marraskuu kaipaisi siellä tällaista tragikomiikkaa.

2014 Keep Them Moving # 27

Miitistä otin mukaani tämän kirjan. Olen Mörön kirjoja lukenut joskus vuosia sitten, saa nähdä millainen tämä on. ☺

Tämä on lukematta edelleen, ja saa sellaisena lähteä myös eteenpäin. Kirjoja on kertynyt taas niin paljon, ettei aika millään riitä niiden kaikkien lukemiseen. Täytyy siis välillä karsia hyllyä vähän "rankemmalla kädellä" ja tehdä tilaa muille jutuille.

Takakansi houkutti nappaamaan. Komediasta pidän harvoin, tragediasta enemmän. Konsepti on niin outo, että halu heräsi selvittää, miten tällaisesta kirjoitetaan. Sen näkee sitten.