Maihinnousu on vimmainen ja puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa.
41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään.
******************
Päivitys 29.11.13
Minulla on ristiriitainen olo. Toisaalta tykkäsin ja toisaalta en. Tämä on hyvin kirjoitettua tekstiä ja tässä on onnistuneesti kuvattu lapsen vakava sairaus ja kuinka se saa äidin aivan pois tolaltaan.
Mutta just äidin käytös mua tässä myös otti päähän.
Ja mielestäni kirja olisi ollut parempi,jos myös isä olisi päässyt ääneen. Vierastan kirjasta uhkuvaa vihaa aviomiestä kohtaan. Ja tämmöiset kohdat kirjassa saivat karvani pystyyn: "Kerron myös koirasta. Alicea naurattaa, meitä kumpaakin huvittaa kuollut pelastuskoira." MRRRR!

Vapautuu miitissä 11.3.14.

Kiitos paljon, Tyrnimarja, tästä toivelistalla olleesta kirjasta!
___________________________________________________________________________

8.4.2014 Sain luettua tämän kirjan muutama päivä sitten ja tykkäsin tästä! Kirja oli koskettava ja surullinen. Mielenkiintoisesti kirjailija rinnasti Normandian maihinnousun päähenkilön tyttären sairauteen ja avioliitto-ongelmiinsa.

Luin jokin aika sitten jostain lehdestä jutun Riikka Ala-Harjasta. Hän on itse eronnut ja muuttanut takaisin Suomeen Normandian vuosien jälkeen ja myös hänellä on tytär. Kirjassa on aika monta yhtymäkohtaa hänen omaan elämäänsä ja välillä luin kirjaa aivan kuin olisin lukenut kirjailijan omasta elämästä. Tämähän on se kirja, josta nousi kohu, kun kirjailijan sisko syytti hänen elämänsä "käyttämisestä materiaalina" kirjaan.

Kirja lähtee postitse Pinnille (toivelistahippa).

Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä!

Kiitos kirjasta. Kirja saapui tänne hyvinvoivana ja pääsee hetkeksi lukupinoon.

Olen lukenut kirjan jo jonkinaikaaa sitten. Pidin kyllä kirjasta, mutten niin paljon, kun kirjailijan joistakin muista. Ehkä aihepiiri oli vähän vieras, eikä sopinut millään tavalla tämän hetkiseen olooni. En kylläkään ole yhtään varma, olisinko saanut kirjasta enempää irti muina aikoinakaan.
Sen miehen ja naisen suhteesta ja sen selvittämisestä en pitänyt ollenkaan. Miksi, oi miksi, sekin oli pitänyt tehdä niin vaikeaksi? Jos aikoo erota, eikö siitä todella kannattaisi puhua ääneen. Edes vaikka silloin, kun lapsi sen jo aavistaa?!

Otin kirjan mukaan eiliseen Imatran miittiin.

Nappasin kirjan mukaani Imatran miitissä. Tämä kirja on ollu lukutoiveena. Kiitos.

Vaikka juoni ja teksti olivat paikoin jopa junnaavaa, pidin napakoista lauseista ja lyhyistä virkkeistä. Kirja on sopivan mittanen.
Ihan piti historiaan perehtyä luettuani viis ekaa sivua. Joten kirja myös opetti. Miksi en ollu historian tunneilla aikoinaan ahkerampi?!
Mulla on tapana lukea kirjan takakansi ja muitten bookcrossaajien arviot kirjasta vasta jälkikäteen. En sanois romaania vahvaksi, jos sillä tarkotetaan syvyyttä. Minusta se on pinnallinen. Luin sen kuitenkin kahdella istumalla.
Nyt voi tehdä jotain muutakin ennenkuin valitsee uuden kirjan. Kirja kulkeutuu viikonloppuna Koivula5 käsiin.

Megassa vaihdetaan myös kirjoja.

Himoksen Megamökissä vaihdettiin luettavaa.

Heinakuun arvonnan palkintokirja saapui eilen. Suurkiitos!

Lyhyet, luettelomaiset lauseet olivat raskasta luettavaa. Toisaalta juuri ne rakensivat kirjan tunnelman ja kuvasivat päähenkilön tilaa, stressiä ja ahdistusta. Jotenkin kevyeksi ja pinnalliseksi raapaisuksi Maihinnousu minusta jäi. Minua rasittaa vielä lukemisen jälkeenkin se, että en ymmärrä Normandian maihinnousun roolia tarinassa. Jotainhan sen täytyy symboloida, mutta en vaan tajua, mitä. Minusta viitteet maihinnousuun eivät tuoneet mitään lisää Julien tarinaan. Koska romaanin nimikin on Maihinnousu, en selvästikään tajunnut tästä mitään. Ei "iskenyt tunteisiin".

Maihinnousu Sanomatalon Mediatorin liepeillä noin klo 8.30. Hyviä lukuhetkiä!