Oivallinen jatko suomalaisen jännityskirjallisuuden kenttää reippaasti virkistäneelle Vilpittömästi sinun -teokselle, joka esitteli meille kertoja Lian, salaperäisen Marin ja uskomattoman Studio-yrityksen Lontoossa.
Koska kirja on jatko-osa, siitä väistämättä puuttuu osa ensimmäisen Studio-kirjan yllätyksellisyydestä, mutta se tempaa silti mukaansa ja pitää otteessaan yhtä lailla. Muutamat kohtaukset ovat melkoisen raakoja, mutta muuten kirjaa lukee kyllä nenä siinä kiinni. Erinäisiltä järkytyksiltä ei kuitenkaan pysty lukiessa välttymään.
Mari on yhä varsin salaperäinen, enkä oikein tiedä pidänkö hänestä vai en. Hän ja muutkin henkilöt ovat kuitenkin edelleen ehdottomasti kiinnostavia ja heistä saadaan toivottavasti lukea vielä paljon lisää.
Kaiken kaikkiaan ajankohtaisiin aiheisiin pureutuva ja vetävästi kirjoitettu kirja, jota suosittelen lämpimästi (kirjoissa esiintyviä) ruumiita kavahtamattomille jännäreiden ystäville.
Kirja on kovakantinen ja ostettu SPR:n Kontista Tampereelta.

Varattu Valopäälle. (Muistaakseni!)

Miitistä tämän jännärin sain.

Hyytävän jännä, kannattaa lukea.

Vein miittiin tyrkylle.

Hiltusen kirjoista on ollut sen verran paljon juttua miiteissä, että täytyihän tämä napata, kun se tarjolla tuli. Täytynee lukea ensin Hiltusen esikoisteos, ettei mene järjestys sekaisin.

Tämä Studio-sarjan kakkososa osasi pitää hyvin otteessaaan. Tapahtumat ovat taas siinä hilkulla, että ovatko ne enää uskottavia, mutta taitavasti Hiltunen saa pidettyä tarinan kasassa. Vaikka kirjassa kerrotaan raaoista ja verisistä murhista, siinä ei silti piehtaroida verisissä ja järkyttävissa yksityiskohdissa. Lia on henkilönä kehittynyt enemmän kuin Mari, joka on edelleen ehkä hieman epäuskottava. Kummankin naisen menneisyyden salaisuuksia paljastetaan hieman lisää, mutta molemmat ovat edelleen salaperäisiä tyyppejä. Kyllä tämä Hiltusen kirja hakkaa mennen tullen useammankin nimekkään skandidekkaristin tuotokset. Toivottavasti sarja saa jatkoa ja että taso säilyy yhtä hyvänä.

Nappasin miitistä mukaan. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, pitää vain hankkia aiempi osa, jotta voisi tämänkin lukea.

En edelleenkään pidä dekkareista, mutta Hiltusen kirjat eivät tunnu siltä. Ne ovat paljon enemmän psykologista leikkiä. Ja aika rankkoja teoksia ihmisille, joilla on hyvä mielikuvitus. Minä jouduin välillä lopettamaan lukemisen kesken, oksetti niin kauheasti.. Raakoja juttuja!

En päässyt tarinaan mukaan kuin vasta yli puolen välin jälkeen. Sitä ennen kaikki tuntui junnaavan paikallaan, enkä ottanut koppia mistään. Tuntui kuin kirjailijan syvempi ajatus olisi jäänyt hänen ajatuksekseen, eikä se välittynyt ihan paperille asti. No, puolen välin jälkeen kirjaa ei voinut laskea käsistään. Luin lopun putkeen ihan yötä myöten ja nukuin pommiinkin vielä sen ansiota. Hitto.

Komppaan em64:ää tuossa tarinan uskottavuudessa. Hilkulla mennään, mutta eiköhän näin oudossa maailmassa voisi tapahtua mitä vain. Ja ainakin Studio ja sen ihmiset ovat ainutlaatuinen idea!

Onnea hyvästä Oma maa mansikka -pussi valinnasta. Toivottavasti nautit tästä kirjasta, ainakin jollain tasolla! :)

Kiitos, LolaRobin! Varmasti nautin kirjasta. Kuinkas sattuikaan, että luin muutamia viikkoja sitten tätä edeltävän kirjan ja ajattelin etsiä jatkonkin. Äkkiähän se löytyi!

Nautin kyllä kirjan lukemisesta paitsi niistä raaimmista kohdista. Uskottavuuden rajoilla mennään, mutta silti tarina on tosi hyvä. Minä vielä erityisesti nautin sellaisista sankareista, jotka saavat tietokoneilla ihmeitä aikaan ja onkivat tietoonsa vaikka mitä - oli uskottavaa tahi ei. Ei se Brunettin apulainen miss Elettrakaan aina ole aivan uskottava, mutta nautittava tyyppi silti. On Mari vähän outo, mutta onpahan persoonallinen.

This is my # 41 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2016" Challenge arranged by Dutch-book.

Toivelista-räbäkki
Kirja on annettu kuriirin haltuun, joka on matkalla Turkuun.
Lukuiloa!

This is my # 39 in
"KEEP THEM MOVING 2016" Challenge arranged by Booklady331.

kiitos kirjaylläristä!

Kirja luettu ja tykätty. Mielenkiintoinen ja jännittävä ja koukuttava.

Vien kirjan tarjolle miittiin.

Nappasin kirjan mukaani miitistä, kiitos sigyn22. Oli mukava tavata taas.

Ihan OK, vaikka paikoitellen hiukan liian raaka minun makuuni. Vähän tuli mieleen joku NCIS-sarja jossa nörtti pystyy laitteillaan selvittämään mitä tahansa muutamassa minuutissa. Kovin uskottavilta silti tuntuivat nuo tekniset jutut, itse juoni ehkä meni vähän jo yli.

Queenia ei kovin usein enää kuule radiosta (ainakan niiltä kanavilta mitä minä kuuntelen), mutta jostain syystä tämän kirjan luettuani kuulin Bohemian Rhapsodyn saman päivän aikana kolme kertaa!

Louhen Yliopistonkadun sisäänkäynnnistä löytyy luettavaa jännityksen ystävälle.