Tässä kirjassa Anna Kontula puhuu asiasta, josta on vaikea puhua: uskosta ja uskonnosta. Kirja on kirjoitettu kahden naisen, Saaran ja hänen tätinsä Astan, vuoropuhelun muotoon. Tarkemmin ottaen varsin sallivan ja monimuotoisen kristinuskon itselleen uskonnollisluonteisten kokemusten jälkeen itselleen omaksunut Asta selittää näkemyksiään uskosta(an) ja uskonnosta Saaralle, joka on omien sanojensa mukaan uskonnoton, mutta kuuluu kuitenkin kirkkoon.
Minä en saanut tästä kirjasta paljon mitään irti, oikeastaan vain ajatukset siitä, että uskonnollisia kokemuksia on vaikea jakaa ja toisen ymmärtää, ja että jokainen uskova varmaankin myös uskoo hieman omalla tavallaan, ja siksi uskosta on vaikeaa puhua. No, olihan sitä oivallusta jo siinäkin, mutta kiehtovampiakin kirjoja olen aiheesta lukenut.
Pokkari, ostettu SPR:n Kontista Tampereelta.

Kirja lähtee mukanani Forssaan bookcrossing-minikesäpäiville, jossa sen saa joko joku läsnäolijoista ottaa tai sitten vapautan sen villisti.

Kirja saattaisi kiinnostaa joten otin mukaan vaihtopöydältä..

Kun lupasin lähettää tämän eteenpäin, en ollut sitä vielä lukenut ja ajattelin siis etten luekaan. Toisin kuitenkin kävi. Olen itse vahvasti agnostikko, mutta jotenkin uskonnot kiehtovat näin ulkopuolisen näkökulmasta. Eniten ihmetyttää tämä suomalainen tapakristillisyys, jota kirjassakin ainakin sivutaan. Se, ettei uskosta Suomessa saa puhua. Se, että olet friikki, jos sanot uskovasi Jumalaan ja raamattuun, mutta olet myös vähän outo, jollet kuulu kirkkoon tai halua kirkkohäitä.

Kirja lähtee postin mukana toivelistakirjana eteenpäin joku päivä tällä viikolla.

Kiitoksia kirjasta. Taitaa mennä nopeasti luettavaksi.

Minusta tämä oli hyvä. En sitten tiedä oliko tarkoituskin, että kirja ei ollut niin kamalan syvällinen vaan enempi tuommoinen pohdinnallinen ja ajatuksia herättävä.

Aluksi minusta tuntui, että olisin toivonut, että kirja olisi ollut pidempi, mutta olihan tuo ihan mukava lukea tämmöinen ohkaisempikin teos välillä.

Katsotaan jos saisi kirjan pian taas matkalle.

Ai mie sain kuitenki tämän. Kiitos sekä piparjuurelle että liskomiettiselle, täämän kirjan ssain jo eilen mutta tulin suunnistamasta ja olin niin poikki etten jaksanu journaloida.

Mä en oikein tiedä mitä mieltä oon kirjasta. Ehkä sama ajatus heräsi ku aiemminki et suomessa ei vois uskosta puhua tai miten se nyt selittää. Toisaalta pitää muistaa se ettei sitä uskos saa julistaa toisille jos heitä ei kiinnosta