Takakannen tekstiä:

Vuonna 1999 perheenäiti surmataan järjettömästi Helsingin metrossa. Viisi vuotta myöhemmin leskeksi jäänyt perheenisä ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä ja ryhtyy järjestämään kostoa vankilasta vapautuville tappajille.

Antti Tuomaisen esikoisteos on jännittävä ja osin epätavallinenkin tarina selviytymisestä ja uuden elämän hinnasta. Se on karhea ja elämänmakuinen rikosromaani, jossa Helsingin kadut ja kaupunginosat heräävät eloon.

Muokattu 8.11.2013: Tämä oli ensimmäinen Antti Tuomaisen kirja, jonka luin. Luulen, että ilman Bookcrossingia tuskin olisi tähän suomalaisen dekkaristin kirjaan tarttunutkaan. Satuin lukemaan jotain arvostelua Tuomaisen uusimmasta kirjasta ja kiinnostuin - ja sitten ostinkin muut kirjat. Tykkäsin tästä. Teksti on mukavaa luettavaa. Päähenkilön pohdintaa elämänsä suhteen oli mielenkiintoista seurata. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin ja ainakin minulla paikkojen tuttuus lisää mielenkiintoa, kun suunnilleen tietää missä liikutaan.

Kirja lähtee postitse Tyrnimarjalle (toivelistahippa 2013).

Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta!

Tämä Tuomainen ei ollut oikein mun makuun. En jaksanut lukea ihan loppuun asti, mutta kävin sentään loppuratkaisun kurkkimassa. Tämmöiseen viinan- ja huumehuuruiseen maailmaan sijoittuvat jännärit ei ole mun juttu ja tässä on liikaa töks töks-vuoropuhelua. Kauttaaltaan aika huonosti kirjoitettu, en jotenkin uskois että tämän on Tuomaisen kynästä lähtöisin?! Onko tämä sen eka?!

Kirja jatkaa nyt matkaansa Annimannille.

Ihanaa, kiitos!

Aivan ei myöhempien kirjojensa tasolle yllä Tuomainen vielä tällä esikoisellaan, mutta kyllä tämänkin tuskatta luki :)

Tänään laitoin kirjan toivelistalleni, ja muutamaa tuntia myöhemmin se työnnettiin käteeni! Kiitos Annimanni, Flower78 ja muut kierrättäjät :)

Minusta tämä oli vielä parempi kuin kaksi muuta lukemaani Tuomaisen kirjaa. (Parantaja on vielä lukematta.) Tykkäsin tosi paljon. Etenkään loppua kohden en meinannut malttaa laskea kirjaa kädestäni.

Seuraavaksi sakirmolle toivelistahippakirjana.

Hyviä lukuhetkiä!

Kirja perillä! Monet kiitokset siitä sekä tosi kivoista postikorteista :)

No ainakin tämä oli nopealukuinen, mutta vähän vaikea mun on innostua näistä pikkurikollisten viina-/kamahörhöilyistä ja "tapanko vai enkö tapa, kas siinä pulma" -tasoisista pohdinnoista. Yksikään hahmo ei herättänyt mitään sympatioita ja tuntui, että tarina junnasi liikaa paikoillaan. Oli kolmas lukemani Tuomainen ja niistä vähiten kiinnostava, mutta lohdullista sinänsä jos tämä oli esikoisteos - tyypillä on tahti vain parantunut!

Kirja löytyy LolaRobinin toivelistalta, joten vaihtaa omistajaa miitissä.

Kiitos tästä toivelistakirjasta ja mukavasta, josko minun kohdaltani lyhyestä miitistä!
Luin "Synkkä niin kuin sydämeni"-kirjan, ja pidin siitä. Saas nähä, minkälainen tämä esikoinen on. Ainakin tuntuu jakavan mielipiteet. :)

Hei ihan oikeesti, mitä on tämä roska? Dekkari? No sitä nyt ei ainakaan. Ja minä kun halusin kovasti pitää tästä.

Lupaan, ihan oikeasti yritin. Yritin noukkia kaikkien laimeiden dialogien ja ennalta-arvattavien juonenkäänteiden keskeltä edes jotain nautinnon arvoista, mutta ai että se oli vaikeaa! Tuomainen, kiltti. Ei enää tällaisia kirjoja, jookosta?

Lähtökohdat tarinalle olivat mielenkiintoiset ja kutkuttavat, mutta se oli rakennettu hataralle pohjalle heikkojen hahmojen hartioille. En oikein jaksanut tuntea sympatiaa ketään kohtaan, en Antoa ja sen enempää muitakaan. Jokainen tuntui olevan stereotypian stereotypia ja Frida se vasta naurettava olikin. Nauroin tahatonta naurua joka ikinen kerta kun Frida hermostui jostain ja sitä seurasi elokuvamainen kaaosdraama. Minun oli pakko lukea rantadialogi ääneen ystävälleni, ja yhdessä sitten pohdittiin että näinkö heteronaiset oikeasti toimivat? Vai eikö Tuomainen kenties tuossa vaiheessa elämäänsä ollut ollut yhdessä aikuisen naisen kanssa? Mistäs sen tietää, sillä en jaksa tutkia.

En pysty kuvittelemaan, kuinka pitkäveteinen kirja voisi olla, jos sen lukisi päivän sisään. Jaksoin hädin tuskin keskittyä mihinkään, mitä tapahtuisi (sillä olihan kaikki nyt aika ilmiselvää), joten lyhyen pokkarin lukemiseen vierähti päälle pari viikkoa. Onneksi tiedän, että Tuomainen paranee kirjoitustensa kanssa esikoisen jälkeen, joten en kauheasti pelkää lukaista tuota "Veljeni vartijaa", joka hyllystä löytyy.

Ja onhan tässä pakko jotain hyvääkin sanoa, ettei tule lytättyä kirjaraukkaa ihan kokonaan. Pidän siitä, kuinka Tuomainen kuvailee asioita, tunteita ja tapahtumia. Vertauskuvat on hyvin oivallettuja, hiukan erikoisia mutta usein erittäin osuvia. Dialogissakin oli aina puolensa, jotkut lauseet sopisivat tatuoituna iholle, niin legendaarisia ne ovat. (Anto, mä tarjoan teetä, en pillua.) Harmi vain, että näin onttojen hahmojen ja surkean juonen kanssa tällaiset asiat eivät pääse loistamaan.

Ei mulla tästä varmaan muuta, eiköhän kaikki olennainen oo jo sanottu. Kohti uusia lukukokemuksia!

Vapautui miitissä. Lukuiloa!

Otin mukaan miitistä.