Otavan sivuilta:

"Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua?

Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen."

Ostin kirjan tänään Sekaisin syksystä -rinkihaastetta varten, kun alkuperäisen valintani julkaisu tuntuu viivästyvän.

Osallistujat (järjestystä saa vaihtaa tarpeen mukaan):

tuittupeppi (Lahti)
SandyFIN (Lahti)
Hambo (Tampere)
Anuliini1975(Ähtäri)
taavina (Raahe)
stinaP (Raahe)
Tarya (Helsinki)

Taattua melankolista, muttei silti synkkää Haahtelaa. Tykkäsin kovin. Jotenkin mulle tulee Haahtelasta aina sellainen fiilis kuin lukisin kirjaa leppeänä kesäisenä iltapäivänä puutarhassa ja auringon valo seuloutuisi iholleni puun lehvästön läpi. Ei paha ollenkaan. Tämä on sellaista nautinnollista luettavaa, joka vie mukanaan toiseen maailmaan ja saa hetkeksi unohtamaan oman arjen murheet.

Seuraavaksi kirja matkaa tuittikselle.

Kiitos, rinkikirja täällä :) Tai oikeastaan kaksikin (myös Huomenkellotyttö tuli tänään), mutta aloitan tästä niin saan tämän sitten seuraavalle toivottavasti piakkoin eteenpäin :)

Aikaisemmin olen lukenut vain yhden Haahtelan (Perhoskerääjä) ja en ehkä olisi tähän uutuuteen tarttunut ilman tätä rinkiä. Mutta palaan siis JE:n merkeissä luettuani kirjan...

Sain tämän kirjan eilen illalla loppuun ja olen edelleen hieman hämilläni. Tai siis kirjan loppu hämmensi, kirjan alun perusteella en jotenkin osannut yhtään odottaa tuollaista loppua.

Kirjan Pariisi-osiosta minulla tuli vahvasti mieleen viime kesän visiittini Akseli Gallen-Kallelan Museoon Espoossa, oli jotenkin yllättävän helppo kuvitella tuota aikakautta ja Pariisia. Yleensä en erityisemmin lue tuota aikakautta kuvaavaa kirjallisuutta, mutta jotenkin tällä kertaa se ei tuntunut niin vieraalta (ja tympeältä) kuin ennen.

Berliini-osaakin oli helppo lukea, varsinkin musiikkiviitteet olivat kiehtovia (samoin kuin Ranskan "kirjeissäkin").

Angkor Watin kuvauksia lukiessa olin kuin matkalla itsekin, vaikka en siis ole kyseisestä paikkaa itse koskaan (vielä) nähnyt. Olin todella uppoutunut noihin kuvauksiin.

Loppua en nyt viitsi siis spoilata muilta lukijoilta, mutta itse yllätyin.

Yleisesti ottaen kirjaa lukiessa tuli kyllä kaiveltua muistin lokeroista eri kielten (ranska, saksa) sanoja ja kummasti niitä kyllä muistuikin mieleen. Kirjan lopun suorastaan ahmin, jotenkin vaan oli niin hämmentynyt olo että oli pakko saada kirja pian loppuun.

Kiitos Annimanni mielenkiintoisesta lukukokemuksesta.

P.S. Perhosaihekin näköjään toistuu ainakin tässä Haahtelan kirjassa, onko hän ujuttanut aihetta kaikkiin muihinkin teoksiinsa?!

Tästä seuraavaksi SandyFIN:lle lukemista :)

Kirja nyt mulla. Kiitoksia :)

edit. Tykkäsin kirjasta, mutta ei yltänyt lempikirjoihini. kuitenkin tämäkin kirja oli lukemisen arvoinen. :)

kirja lähtee seuraavaksi postin kyytiin kohti Hamboa.

Kirja saapui tänään Tampereelle,kiitos postituksesta SandyFIN.

Luin tämän rinkikirjan viikonlopun aikana ja olen lumoutunut. Olen aikaisemminkin tykännyt Haahtelan kirjoista, mutta tämä kolahti täydellisesti.

Suurin osa kirjasta on kirjoitettu päiväkirjaksi. Ensimmäiset merkinnät on kirjoitettu 1889 Pariisissa ja viimeisimmät 1936 Saksassa. Ne on kirjoittanut suomalainen mies, joka on epäonnisen rakkaustarinan vuoksi joutunut jättämään Suomen. Päiväkirjoja on neljä, ja ne kattavat vain osan miehen elämäntarinasta.

Pidin tästä tarinasta. Mutta tarina yksin ei riitä. Pidin Haahtelan tyylistä kirjoittaa ja vielä enemmän pidin kirjan tunnelmasta. Se on jotenkin unenomaista ja kevyttä lukea. Voisin sanoa: erittäin tyylikäs kirja.

Komppaan tuittupeppiä kirjan lopusta, myöskään minä en osannut odottaa tuollaista loppua, vaikkakin kirjan loppua kohti siihen viittaavia merkkejä oli näkyvissä.

Tuittupeppi pohti myös perhosteemaa. Perhoset mainitaan useassa eri luvussa ja Haahtela toki tietää mistä kirjoittaa. Joel Haahtelan isä, Tari Haahtela, harrastaa perhosia ja on kirjoittanut mm. perhosoppaan. Joel Hahtela on myös kirjoittanut kirjan nimeltä Perhoskerääjä.

Tähtikirkas, lumivalkea on ehdottomasti yksi parhaita tämän syksyn aikana lukemiani kirjoja. Kaunis kiitos Annimannille mahdollisuudesta saada lukea tämä upea kirja.

Koska kirja on vasta ringin alkuvaiheessa, lähetän kirjan alkuviikosta Anuliinille Ähtäriin.

Rinkikirja jatkaa matkaansa Anuliinille Ähtäriin.

Kiitos kirjasta, on turvallisesti perillä :)

Mitäkö ajatuksia tämä minussa herätti...Alkuun tuntui lukeminen pakkopullalta, enkä meinannut millään päästä jyvälle tähän kirjaan. Eilen siis lukemisen aloitin ja tänään ahkeroin loput kirjasta. Päätin vain lukea tarinan loppuun. Lopussa tuli ahdistava olo lukea tätä, mutta jatkoin ikävistä muistoista huolimatta, joita tämä mielessäni herätti. Olen taas vähän viisaampi tämän kirjan luettuani :) Kiitos ja kirja jatkaa matkaansa joko huomenissa, tai perjantaina, miten nyt ehdin postittelemaan...

Postittuu maanantaina Taavinalle. Hyviä lukuhetkiä :)

Posti toi kirjan tänään perille, kiitos! En muista Haahtelaa aiemmin lukeneeni, mutta olisiko hyllyssä odottamassa jotakin?

Tavoitteenani oli lukea tämä kirja ennen kuin Stinan ja minun väliset koululaiskuriirit jäävät joululomalle 21.12. Kirja veikin mennessään ja aikatavoite alittui reilusti. Pelkästään alkuasetelma oli kiinnostava: nuori suomalainen mies joutuu lähtemään kotimaastaan v. 1889 ja aloittaa uuden elämän Pariisissa. Tykkäsin tarinasta ja kirjoitustyylistä, hieno kirja!

Ja huomenna kohti Stinappia.

Perilliseni on lahopää kuten äitinsäkin! :) Tämä kirja odotti Sarkun repussa muutaman päivän, kunnes Taavina vienosti kyseli, olenko jo saanut tämän. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Ja viime päivät ovat kyllä olleet yhtä haipakkaa, kun kaikkea odottamatonta (joskaan ei mitään vakavaa) tuli vastaan.

Aloitan lukemisen lähipäivinä. Menen Helsinkiin loppiaisen jälkeen, jolloin toivon tapaavani Taryan tai jonkun, joka voi kirjan Taryalle toimittaa. Tällaisen aikataulun olen siis itselleni asettanut.

muoks. Teknisistä ongelmista johtuen kirja jäi journaloimatta ennenkuin se siirtyi Taryan haltuun. Joten tässä joitakin ajatuksiani vähän jälkijunassa. Kirja oli aika raskaslukuinen, ja luulen, että olen jonkun Haahtelan kirjan aiemmin jättänyt kesken, koska hänen tekstinsä ei vain uppoa minuun. Kirjan alku oli ihan kiinnostava, mietin pitkään, kenelle päähenkilö kirjoittaa ja mikä heidän suhteensa on, miksi he ovat nyt erillään. Kun tämä asia selvisi, kirjaa oli kuitenkin vielä pitkästi lukematta, ja varmaan sekin vaikutti kiinnostuksen vähenemiseen. Loppuratkaisu - no, ehkä odotettavissa oleva. Sori, ei kyllä nyt ihan mun suosikikseni tämä päässyt.

Sain kirjan eilen StinaP:ltä, kun pidimme mikromiitin lounastamisen merkeissä :) Mulla on pari suht nopealukuista rinkikirjaa työn alla, sitten pääsen tämän kimppuun. Kiitokset kirjasta!

Odotin kovasti Annimannin syysuutuusrinkiin valitsemaa Linturin Malmi, 1917 -kirjaa ja tunnustan, että petyin, kun kirja vaihtui tähän. Ainoa Haahtelan kirja, jota olen edes selaillut, on Katoamispiste ja sen perusteella olin valmis jättämään kirjailijan tuotannon väliin.

No, tässähän kävi niin kuin usein käy, kun kirjalta/kirjailijalta ei odota mitään: tykästyin kirjaan heti sen alkulehdillä :D Päiväkirjamainen kertomus, joka katkeaa aina vuosiksi, koukutti, ja Haahtela kuvaa niin maailmanhistorian tapahtumia kuin päähenkilön elämänvaiheita kerrassaan taidokkaasti. Myös kirjan yllättävä loppu (joka nyt tietysti olisi pitänyt olla ennakoitavissa..) sopi siihen erinomaisesti.

Kirjassa mainitut koordinaatit tosin pistivät silmään, sillä ne osoittavat keskelle Atlantin valtamerta, vaikka matkareitti oli Marseillesta Suezin kanavan kautta Singaporeen ja edelleen Siamiin (Thaimaahan)..

Kiitokset tästä erinomaisesta kirjasta, Annimanni! Kirja palaa nyt postitse omistajalleen, kun en ole varma, näemmekö lähiaikojen miiteissä ja sitäpaitsi tänään ehti vielä mukaan Chanian Kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen :)

Tähtikirkas, lumivalkea palaa ringittäjälle :)

Kirja on kotona. Kiitos kaikille osallistujille!

Ps. Kiitos Tarya supersöpöstä kortista <3