Tiiliskivi-pokkari 761 sivua.

"Romaanissa Krokotiilin keltaiset silmät saimme tutustua Joséphineen, keski-ikäiseen historiantutkijaan, joka totuttelee avioeron jälkeiseen elämään ja itsenäisyyteen.Jatko-osassa Kilpikonnien hidas valssi Joséphine on ensimmäisen menestysromaaninsa julkaissut kirjailija. Hän on löytänyt oman tapansa elää: hän kirjoittaa, tekee töitä, miettii rakkausasioitaan ja kohtaa arjen päivä kerrallaan. Esikoinen Hortense tavoittelee muotiuraa Lontoossa, kuopus Zoey puolestaan on tullut murrosikään. Joséphine on muuttanut poroporvarilliselle asuinalueelle, jonka rauhan rikkoo naapurustoon iskevä sarjamurhaaja. Myös Joséphine yritetään tappaa. Kuka kumma on tuo mies, ja miksi hän haluaa murhata Joséphinen? Ja mitä merkitsee se, että Joséphine on näkevinään ihmisvilinässä edesmenneen exmiehensä Antoinen?"

Jatko-osa Krokotiilin keltaiset silmät- kirjaan. Tässä oli enemmän dekkarimaista kerrontaa ja ykkösosasta tykkäsin enemmän. Tämä piti kuitenkin otteessaan sen verran että tuli hotkaistua nopsasti. Hieman liikaa rikoksia ja sekavaa sähellystä. Luin kirjan parissa päivässä, ja kolmannenkin osan luen jossain vaiheessa.

Matkalla seuraavalle lukijalle :)

Kirja on perillä. Suuret kiitokset, Nadaduu!

Oli hyvä asia luvata tämä toivelistahipassa eteenpäin, niin tuli otettua tämä luettavaksi nyt joululoman aikaan. Tämä todella vaati sen, että on kunnolla aikaa lukea, sillä kun kirja on niinkin paksu kuin tämä, muuten tuntuu, ettei lukeminen edisty ollenkaan.

Tykkäsin Krokotiilin keltaisista silmistä ja tykkäsin tästäkin, vaikkakin ensimmäinen osa oli mielestäni parempi kuin tämä. Krokotiilin keltaiset silmät oli jollain tapaa viehättävämpi. Tässä 2. osassa oli enemmän kamalia, rankkoja tapahtumia (välillä tarina muuttui jopa ihan sekopäiseksi!), joten ei tätä monessakaaan kohtaa voinut viehättäväksi sanoa. Onneksi mukaan mahtui myös mukavia, positiivisia tapahtumia. Muutoin kyllä oli kiinnostavaa seurata mitä ensimmäisessä osassa tutuksi tulleille henkilöille tapahtuu. Tarina kiinnostaa kyllä edelleen ja lähiaikoina aion lukea myös 3. kirjan, Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin.

Kirja lähtee paketissa Hammulle. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa vuoden jatkoa!

Isot kiitokset! Jostain lehdestä joskus luin ylistäviä arvioita näistä Pancolin kirjoista.

Ensimmäinen osa oli mielestäni tylsä ja hidassoutuinen, tämän kanssa aika kului huomattavasti miellyttävämmin.
Vanhana dekkareiden ystävänä nämä murhat eivät haitanneet yhtään, toivat vain kaivattua jännitystä.

Ykkösosaa kritisoin vähän siitä, että muutama juonen käänne oli täysin epäuskottava. No tässä jalat olivat jo niin irti maasta, että esimerkiksi Juniori vain hymyilytti.

Mainittakoon vielä, että loppukohtaus oli aivan ihana.

Lukuiloa!

Nappasin tämän huhtikuussa lentokentältä toimittaakseni tämän eräälle toivojalle. Toivottavasti ehdin ennen kuin saa kirjan muualta. (omassa hyllyssäni tämä on jo lukemista odottamassa)

Kolo-miitissä kuriirille. Kiitokset kuriroinnista jo etukäteen!

Kuriiri on hillonnut kirjaa jo ikuisuuden, kun ei ole saanut toivojaan yhteyttä. Hoksasin etten ole journaloinut tätä, kun siivosin hyllyäni.