Alkuteos: Peril at End House
Suomennos: O. A. Joutsen, Kirsti Kattelus
229 sivua

Eh bien! Kymmenisen vuotta esikoiskirjansa jälkeen Christie alkoi hiljalleen itsekin uskoa kykyynsä dekkarikirjailijana. Kriitikotkin pitivät tätä Poirot-tarinaa hänen parhaanaan. Christie vie lukijaa kuin pässiä narussa romaanissa, jossa rapistuneen kartanon viehättävä perijätär on päästä hengestään kolmena päivänä peräkkäin.

Poirot ja Hastings viikon lomalla Cornwallin St. Loossa ja asuvat Majestic-hotellissa. Eräänä aamuna Hastings lukee lehdestä kapteeni Setonista, joka on kadonnut maailmanympärilennollaan Salomonsaarten lähettyvillä. He tapaavat St. Loossa asuvan nuoren tytön 'Nick' Buckleyn (hänen oikea etunimensä on Magdala), joka asuu End Housessa, jo hieman huonokuntoisessa talossa lahden rannalla. Keskustelun aikana Nick mainitsee ohimennen, että hän on ollut päästä hengestään kolme kertaa kolmen päivän aikana, mikä luonnollisesti herättää Poirotin mielenkiinnon. Samalla hetkellä ampiainen lentää Nickin pään ohi. Nickin ystävä laivastokomentaja George Challenger noutaa hänet. Heidän poistuttuaan Poirot tutkii Nickin unohtaman olkihatun ja löytää siitä luodinreiän. Luoti löytyy myös lähettyviltä. Poirot päättää pelastaa tytön hengen.

Outoa että en ole lukenut tätä kirjaa aiemmin! Tarina oli kuitenkin televisiosta tuttu. Elokuvan olen varmaan nähnyt kahdestikin. Vaan mukava tämä oli lukeakin.

Kirja pääsi kierrätyshyllyyn, koska ei kelvannut mitissä kenellekään.
Lukuiloa löytäjälle!

Appelsiinin 52 viikkoa haasteen teemani viikolle 46 on Vaara. Tässä kirjassa vaara vaanii kadun päässä olevassa talossa. Helsingissä vaara tuntui piilevän Kirjasto 10:n sisäänkäynnissä. Kirjastoon on jo parin kuukauden ajan pitänyt kiivetä kolisevia ja huoluvia rakennustelineitä pitkin. Ovat ne kai umpinaisen tukevat ja turvalliset, mutta tuntuvat arveluttavilta ja kolisevat uhkaavasti.