Neljäs painos. Gummerus, Helsinki 2011/2012. Nidottu, 424 sivua.
Kannen kuva: iStockphoto.

Kesän kirja-alesta.

Kirjalla riittää meriittejä:
Vuoden johtolanka 2012, Gummeruksen Kaarlen-päivän palkinto 2012, ja Laila Hirvisaaren rahaston apuraha, joka rinnastetaan muihin kirja-alan palkintoihin (ts. Kirjapöllöpalkintoon ja Kiitos kirjasta -mitaliin), v. 2012.

ÄLÄ ASETU SUOMALAISTEN NAISTEN TIELLE
Lia on paennut keskinkertaisuutta Lontooseen. Elämä on yksinäistä, koska tämän suomalaisen naisen on vaikea päästää ihmisiä lähelleen. Päivisin hän työskentelee graafikkona laatulehdessä, illat lenkkeilee ja kulkee puistossa puhumassa patsaille.
Mutta Lian elämään astuu vaara. Hän kohtaa raa’an rikoksen, joka ei jätä rauhaan. Kun hän pian sen jälkeen tapaa kiehtovan maannaisensa Marin, elämä muuttuu lopullisesti. Heistä tulee läheisiä ja Mari uskoutuu poikkeuksellisesta kyvystään. Mari sanoo osaavansa lukea ihmisiä, nähdä heistä enemmän kuin muut. Hänellä on myös epätavallinen työ. Hän johtaa hulppeassa Studiossa huippuammattilaisten tiimiä, joka ei epäröi vastustaa kovaa poliitikkoa ja naisten hyväksikäyttäjiä. Lialle avautuu vaarallisten operaatioiden ja yhteiskunnallisen kamppailun maailma. Mutta minkä kaiken Mari on valmis raivaamaan tieltään. Kuka tuo nainen oikeastaan on?
”Vilpittömästi sinun laventaa suomalaisen rikoskirjallisuuden tematiikkaa ja maisemia. Valaa omalla tavallaan uskoa siihen, että maailmaa paitsi pitää myös voi muuttaa.”
— HELSINGIN SANOMAT.


Pekka Hiltunen Gummeruksen sivuilla
Pekka Hiltunen Wikipediassa
Pekka Hiltunen WSOY:n sivuilla

Vilpittömästi sinun -pokkari 2012 Gummeruksen sivuilla

Kirja on minulla kesken lukemisen, mutta annan sen tässä vaiheessa äidille lainaan.

(Tää ois leikisti Tarnan äiti. Oikeesti tää kuitenkin on Tarna.)

Helppolukuinen mutta ei muuten kovin kummoinen.

Jatkan lukemista.

Tamperelaisten ekassa syysmiitissä joku kuului kehaisevan Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -dekkaria. Nimi jäi takomaan takaraivooni. Nimi tuntui niin tutulta, että yritin muistella olinko ehkä lukenut sen. Kun en millään saanut kirjan sisältöä päähäni, kurkin epätoivoissani jo rekisteröityjen kirjojen päiväkirjoihin. Niissä teosta ylistettiin estottomasti. Minä vain en muistanut edes lukeneeni sitä. Eipä ihme; jonkin ajan kuluttua kirja nousi esiin jostakin pinosta: olin ostanut sen kesän kirja-alesta vaan en vielä lukenut sitä. Pakkohan siihen oli tarttua, varsinkin kun kirja on myös Palkintokaappi-kelpoinen.

Kehut taisivat nostaa odotuksiani, ja minä petyin. Ylikehuttu tämä opus ainakin on.
Pääpiirteissään olen samaa mieltä kuin äitini. Hiltusen teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Se on myös hyvin laskelmoitua, mutta mikäpä nykykirja ei olisi. Tämän päivän kirjailijat ovat kovin kirjoittajakoulutettua väkeä, ja he kyllä tietävät mistä narusta kulloinkin nykäistä, jotta lukija koukuttuu ja pysyy koukussa. Taitavimpien kirjoittajien jäljestä ei laskelmointia vain huomaa. Hiltunen ei valitettavasti olen ihan niin hyvä.
Vilpittömästi sinun on selkeästi suunniteltu käännettäväksi, onhan sen tapahtumapaikkana kansainvälinen Lontoo, ja suomalaishahmojenkin nimet sopivat erinomaisesti myös toiskieliseen suuhun. Haaveissa lienee myös filmausoikeuksien myynti — voi sitä tuotesijoittelun ym. määrää! Tärkeimmäksi kohderyhmäksi lienee määritelty ns. nuoret aikuiset naiset, onhan kirjan päähenkilökaksikko kolmikymppisiään läheneviä naisia.
Muiden kappaleiden päiväkirjoissa kehutaan mm. kirjan ”uudenlaista psykologista jännitettä” tms. ??? Luulen kyllä tietäväni, mitä sillä tarkoitetaan, mutten ymmärrä mitä uutta moisessa on. Kautta aikojen on mm. elokuvissa ja dekkareissa epäilty läheistä ystävää, aviomiestä/-vaimoa jne. pahikseksi.
Kirja on varsin mustavalkoinen: hyvien ja pahojen ero on (ehkä sitä ”psykologista jännitettä” lukuun ottamatta) suorastaan räikeä. Niin ei ole reaalimaailmassa, ja kirjassakin se onnistui ärsyttämään minua. Muutenkaan ei tekstissä juuri ole toden tuntua. Eklektisyyden makua siinä oli taas sitäkin enemmän. Kirjassa on hyvien joukkiolle kaikki mahdollista; rahaa ja taitoja piisaa vaikka mihin. Tekniikkakikkailuissaan teksti toi mieleen James Bondin: Lia on tämän päivän aloitteleva nolla-nolla-seiska, joka saa taustaryhmältään vaikka minkä ihmevimpainen jos on tarvis. Mari puolestaan on M(?), Bondin pomo, joka ajattelee, komentaa ja välillä natisee alaisensa yltiöpäisyydestä. Merkittävin ero syntyy siinä, että Flemingin kirjoissa maailmaa pyritään muuttamaan läntiseen malliin, Hitusen tekstissä taas Mari haluaa maailmasta oman mielensä mukaisen. Se kai kuvaa yhteisöllisyyden katoamista ja yksilöllisyyden nousua 2000-luvulla, vai mitä?
Klassisempiakin esikuvia Hiltusen hahmoilla on. Mari on Sherlock Holmesin ja Hercule Poirotin nuorempi, naisellisempi ja suomalaisempi vastine, joka istuu tietokoneruudun ääressä poissa näkyvistä ja ajattelee vallan vimmatusti. Hänen poikkeuksellinen yliluonnollinen kykynsä lisää hänen kuvaansa palan neiti Marplea. Periaatteessa neideillä on sama kyky, Christie vain kuvaa sitä intuitiona, Hiltunen nykykielellä sanottuna jonkinlaisena mentalisti-ominaisuutena. Vaikkei Lia minäkertojana toimikaan, käyttäytymiseltään hän muistuttaa vankasti niin tohtori Watsonia kuin kapteeni Hastingsiäkin. Hän on jalat siinä missä Mari on aivot, hänen roolinsa on ihmetellä Marin aivoituksia ja tehdä virheitä.
En ole lukenut (enkä ihan heti aiokaan lukea) yhtään Stieg Larssonin Millenium-sarjan dekkaria. Silti epäilen Hiltusen tahtovan Larssoniksi Larssonin paikalle. — Aika näyttää, onnistuuko hän. Olen kyllä luullut Larssonia oikeasti hyväksi dekkaristiksi... — Vilpittömästi sinun vaikuttaa nimittäin kirjalta, jolle tekijä kaavailee jatkoa. Marin salaperäisyys (siis mistä ne rahat oikein tulevat?) ja naisten keskinäinen suhde viittaa selvästi jatkomahdollisuuksiin. Luulen kuitenkin, että jonkin pitäisi seuraavassa osassa olla toisin: joko tapahtumapaikan tai työryhmän kokoonpanon.
Eklektisyydessä ei sinänsä ole mitään vikaa, onhan suurin piirtein kaikki jo kerran keksitty ja sanottu. Vähän omaperäisempi Hiltunen saisi silti olla.
Summa summarum: Vilpittömästi sinun on sujuvasti kirjoitettu mutta sisällöltään melko mitätön ja osin jopa arveluttava (no, se maailma Marin malliin -ajattelu). Kai sitä voisi kutsua ihan kivaksi kirjaksi.

Toivottavasti seuraava lukija — kuka hän sitten lieneekään — komppaa enemmän niiden muiden Hiltus-kappaleiden lukijoita kuin minua. Kirja siirtyy kohtapuoliin näytteille syksyn Palkintokaappiin.

Palkintokaapista, ole hyvä!

Palkintokaappi- ja toivelistakirja nyt Tre miitistä,kiitos Tarna!

Voi Tarna-kulta, nyt minulle on tapahtunut iso moka. Olen lukenut tämän sinulta saamani Palkintokaappi- ja Toivelistakirjani jo joulun aikana, mutta olen unohtanut journaloida. Omasta lukupäiväkirjastani löysin lukumerkintäni. Mitähän minä tästä nyt enää muistan..., yritän selata ja päästä lukutunnelmaan...

Vilpittömästi sinun aloittaa Pekka Hiltusen Lontooseen sijoittuvan dekkarisarjan.
Kirjan päähenkilöt ovat suomalaisia nuoria naisia, Lia Pajala on Level-lehden graafikko, joka näkee bussin ikkunasta pysähdyttävän näyn. Kadun varrelle pysäköidyn auton auki olevassa takakontissa on joku outo möykky - ihminen?

Kauhistuttavasta ihmisjäänteiden löydöstä tulee mediapäivän iso juttu. Surmattua on lanattu ehkä maantiejyrällä. Häntä saattaa olla mahdotonta tunnistaa. Lia alka pohtia rikosta ja tästä tulee hänelle pakkomielle. Syntymäpäiväiltanaan Lia tutustuu pubissa toiseen suomalaiseen ikäiseensä naiseen, Mariin. Mari johtaa Studiota joka tekee operaatioita joista kukaan ei maksa rahapalkkaa. Marilla on ilmiömäinen kyky lukea ihmisten ajatuksia.

Mielestäni kirja on turhan paksu, sitä olisi kirjailija voinut tiivistää ja tiivistäminen olisi tehnyt luettavasta mielenkiintoisemman. Lähes puoleen väliin saakka kirjan yli neljästäsadasta sivusta ei juoni kulje. Minua myös ärsytti Marin kyky lukea ihmisten ajatuksia.

Kokonaisuutena Pekka Hiltunen on tervetullut suomalainen dekkaristi ja uskon, että saamme jatkossa lukea hänen tuotantoaan. Olenkin saanut lunatumilta sarjan jatko-osan Sysipimeän. Odottaa lukemista. Hiltuselta olen lukenut myös kertomakirjallisuutta edustavan kirjan Iso.

Kiitos Tarna tästä kirjasta. Tämä tuntuu olevan monen toivelistalla,joten ilahdutanpa uutta lukijaa.

Toivelistakirja sitä toivoneelle.
Mukavia lukuhetkiä!

Mukava yllätys odotti kotona töistäpalaajaa. Paljon kiitoksia, Hambo, tästä toivelistakirjasta! Huh, onpas tosiaan aika pientä tekstiä ja paljon sivuja... :)

Kirjan saadessani "kauhistelin" pientä tekstiä ja sivumäärää, mutta ei se lukiessa häirinnyt yhtään.

Tykkäsin tosi paljon tästä dekkarista! Tämä on jollain tapaa niin erilainen kuin muut lukemani dekkarit. Ns. epätyypillistä muihin lukemiini dekkareihin verrattuna oli kirjassa käsiteltyjen aiheiden paljous, ympäristö, mielenkiintoiset henkilöhahmot, kaksi suomalaista naista Lontoossa, Marin kyky nähdä asioita ihmisistä jne. Mielenkiintoista oli seurata miten Lia muuttui ihmisenä tarinan edetessä. Juoni on tiivistunnelmainen ja koukuttava. Ehdottomasti haluaisin kyllä lukea sarjan toisenkin osan.

Annan kirjan Niksulle pks-vakiomiitissä. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos hippakirjasta, Flower78!

Luin kirjan suhteellisen nopeasti sivumäärään nähden. Olisin tosin toivonut tiivistystä juoneen, vähän puudutti jossain vaiheessa juonen junnaus tai turhilta tuntuvien kohtauksien selitykset. Ihan ok dekkari, josta osa näyttää tykkäävän, osa ei. Minä sijotun ehkä siihen keskivaiheille.

Vilpittömästi sinun on ensimmäinen osa Lontooseen sijoittuvaa Studio-sarjaa, itsenäinen jatko-osa on nimeltään Sysipimeä. Vaikkei tämä kirja mikään huippu ollut niin ei myöskään huono. Sen verran mielenkiintoni heräsi, että ehdottomasti luen Sysipimeän jos joskus vastaan tulee.

Kiitos Flower78 toiveeni täyttämisestä.

Toivelistakirja jatkaa matkaansa illan miitissä. Lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjsta, Niksu! Olen jo kauan aikonut lukea tämän - no ainakin kaksi vuotta.

Minä en tietenkään kuulu kirjan suunniteltuun kohderyhmään, luulen, mutta pidin silti kirjasta aika lailla. Olihan tarinassa virkistävän erilainen tapahtumapaikka ja päähenkilötkin. Yliluonnolliset kyvyt eivät minua kiinnosta, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Voisin kyllä lukea jatko-osankin, sitten kun se tulee vastaan.

This is my # 15 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2015" Challenge arranged by Dutch-book.

Wishlist-RABCK miittiin.
Lukuiloa!

This is my # 15 in
"KEEP THEM MOVING 2015" Challenge arranged by Booklady331.

Oho, Tampereelta lähtenyt kirja palasi Tampereelle. Löysin Hiltusen toisen dekkarin kirpparilta jossain vaiheessa ja ajattelin lukea tämän ensimmäisen ensin. Toivottavasti ehdin pian tarttua tähän.

Kiitos Annelis ja kiva kun vierailit taas Tampereella!

Kyllä mäkin ehkä vähän petyin. Tätä oli niin kovasti hehkutettu, ettei kirja oikein täyttänyt odotuksia. Minua kyllä viehätti se pahuus ja asioiden näkeminen, jonkinlainen psykologinen puoli, mutta jotenkin kaikki jäi kuitenkin vähän pinnalliseksi. Marin ja Lian taustat jätettiin auki, ehkä ne halutaan avata vasta myöhemmissä sarjan kirjoissa, koska niihin kuitenkin koko ajan viittailtiin. Epäuskottavaksi koin sen, että rikollisia pystyi tappamaan ilman, että poliisi tai rikollisten kumppanit pääsisivät syyllisten jäljille. Jotenkin lopun tapahtumat tuntuivat hätäisiltä, siis ei tekstin puolesta vaan henkilöiden toimenpiteiden. Luultavasti luen tuon sarjan seuraavan osan, joka hyllystäni löytyy, mutten nyt mitenkään huumassa odottele sen lukemista.

Vapautus kesäpäiville!

Kivan oloinen kirja jonka ehkä luen seuraavaksi

Aika pinnallinen dekkari, mutta luin loppuun silti. Loppu ei ollut onneksi ennalta-arvattava