" Riemastuttava kuvaus naisen elämästä

Newyorkilainen kirjailija ja käsikirjoittaja Nora Ephron kertoo aseistariisuvalla huumorilla ikääntymisensä ylä- ja alamäistä juoksumattoineen ja kaulavoiteineen. Mutta kertoo hän muustakin - kuten elämästään pakkomielteisenä kokkina ja ajastaan Valkoisen talon työharjoittelijana. Jokaisessa ikää käsittelevässä kirjassa, jonka olen lukenut, sanotaan kirjoittajasta riippumatta, että vanheneminen on mahtavaa. En voi tajuta, kuka voi sanoa näin. Mitä heidän päässään oikein liikkuu? Eikö heillä ole kaulaa?"

En oikein pitänyt kirjasta, koska suurimmaksi osaksi se sisälsi hyvin toimeen tulevan ihmisen turhamaisia juttuja elämästä tai oikeastaan omasta elinpiiristään. Kirjan loppupuolella oli hieman vakavampia ja kiinnostavampia lukuja.

Voihan tämän nyt kaupunkiliikenteen bussiin luettavaksi napata, kun ei aseta odotuksia liian korkealle. :)

Miitistä otin mukaani vaikka ei olisi taaskaan pitänyt yhtään ottaa. 😊 No, luen tämän(kin) kunhan ehdin. 😊

EDIT 20.10.17:
Lukemattahan tämä on jäänyt. Lähtee siis eteenpäin kohti uusia lukijoita.

Kirja vapautuu bookcrossing-pikkujouluihin ja jos ei sieltä lähde kenenkään matkaan niin jää ravintolaan odottamaan uutta lukijaa.

No olinpa todellakin saamapuolella tämän illan illanvietossa! Kassissa kotiin kulki vaatimattomat seitsemän kirjaa. Kiitos! Lukuun.

Kuvassa illan kirjapöytää.

Nora Ephron on tähän asti ollut minulle täysin tuntematon kirjoittaja. Selailin eilen illalla kirjaa sängyssä ja lukaisinkin kaksi ensimmäistä juttua (käsilaukuista ja ruokalajimuodeista). Kirjan loppupuolelta silmään pisti joulunviettojuttu. Nostin kulmakarvojani: Ephron oli minulle nimensä perusteella vahvasti juutalaisoletettu. Piti googlettaa.

Nora Ephronin nekrologi Forward-lehdessä: http://forward.com/news/158497/warm-and-utterly-jewish-nora-ephron-left-us-way-to/
Nora Ephron Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Nora_Ephron

Kävi ensinnäkin ilmi, että toimittaja, kirjoittaja, elokuvakäsikirjoittaja ja kulttuurivaikuttaja Nora Ephron (1941–2012) on kuollut viisi vuotta sitten. Toiseksi vahvistui oletus juutalaisuudesta. Ja kolmanneksi mielessä alkoivat vinhasti pyöriä kysymysmerkit: miksi ihmeessä identiteetiltään ja kulttuuriltaan juutalainen mutta ideologisesti uskonnoton häärii hysteerisesti jouluasioiden kimpussa?

Miksi stressata kaupallisesta juhlasta, joka on lisäksi lähtökohtaisesti kristitty ja edustaa kulttuurihegemoniaa? Näkökulma on minulle yllättävä ja hämmentävä. Monia muitakin varsin tömäkkiä ajatuksia (ja otsan rypistyksiä ja naurunpyrskähdyksiä) tekstit ovat tähän mennessä herättäneet, kun luettuna on neljä juttua. Sinänsä kevyessä hömpässä onkin koira haudattuna... Ja minähän olen aivan myyty jutuille, jotka kyseenalaistavat paljon suurempia asioita kuin miltä päällisin puolin näyttää!

Jatkan siis nautiskelua ja ajattelua...

Varattu Komentooralle. Lukuiloa!

Tämäkin kirja saatu tapanina CatharinaL:ltä. Jää odottamaan lukemista.

Olihan tämä Mietteitä naisen elämästä aika hömppää, mutta hauskaa sellaista ja lisäksi osittain totta. Mikä sen ihanampaa kuin saada nauraa itselleen tässä iässä, ei tarvitse ajatella kaulaa eikä muitakaan ylimääräisiä kiloja. Suurempi suru tosiaan on sairastaminen ja ystävien menetys. Minusta ihan viihdyttävää luettavaa.

Palautuu CatharinaL:lle.

Kirja on taas minulla. Lukaisin juttuja junassa: kyllä ne edelleen viihdyttivät ja naurattivat.