"Linnanneidon lokikirja pitäisi toivottaa tervetulleeksi ruusukimpun ja torvisoittokunnan kera. Siitä lähtien kun ystäväni antoi minulle kuluneen kirjansa vuosia sitten vakuuttaen, että tulisin rakastamaan kirjaa, se on ollut yksi suosikkiromaaneistani. Cassandra Mortmain on pahuksenmoinen kertoja: nopeaälyinen, terävänäköinen ja liikuttavan runollinen. Jos tämä ei vielä vakuuta, hän on myös tarmokas daami. Hän on sankari johon haluamme samaistua, nuori nainen jota ei voi olla rakastamatta."

Kuukausivapautukset 2014 toukokuu

Tulihan vihdoinkin luettua tämä jo useita vuosia kirjahyllyssäni ollut kirja. Täytyy myöntää, että odotukset olivat korkealla tämän kirjan suhteen, mutta eivät ne ihan täyttyneet - jotain jäi puuttumaan, vaikka en osaa sanoa mitä.

Tarina on kyllä viehättävä ja kirja ulkoasultaankin kaunis, mutta mielestäni tarina oli joiltain osin jopa pitkäveteinen, varsinkin alussa. Noin puolen välin jälkeen tarina muuttui mielenkiintoisemmaksi ja loppu oli aika erilainen kuin mitä odotin.

Kirja lähtee tarjolle vakimiittiin Sokoksen kahvilaan.

Osallistun tällä kirjalla Kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen (toukokuu).

Aihe kuullosti niin erilaiselta, että pakkohan tämä oli mukaan ottaa. Kiitos. :)

Luin kirjan näin "nopeasti" saadakseni sen samaan lähetykseen Rantakassikirjan kanssa, mutta nyt näyttääkin siltä, että kirjat vaihtavat omistajaa ylimääräisessä miitissä joskus viikon päästä.

No, tarina on nyt joka tapauksessa luettu. Pieni pettymys tämä oli minullekin. Ensinnäkään en odottanut tämän sijoittuvan 1900-luvulle. Jotenkin pidän sitä vuosisataa melko tylsänä, kun olen sitä itsekin elänyt ja lisäksi lukenut paljon kirjoja, jotka sijoittuvat ajallisesti juuri siihen. Alussa ei tosiaan tuntunut tapahtuvan juuri mitään kiinnostavaa. Hieman hävettää myöntää, mutta kurkin loppua sillä ajatuksella, että pakko saada tietää, onko tässä jatkossa yleensä mitään edes odotettavissa. Tulihan sieltä lopulta niitä itsellekin tuttuja nuoruudenrakkauden vatvontoja, jotka omalla tavallaan ovat haikeita ja ihania, mutta olen tosi onnellinen, että kyseiset vuodet ovat itselläni olleet takana jo kauan aikaa.

Mitäpä myönteistä tästä sanoisi...? No, päähenkilöt olivat rakastettavia. Eikä tässä mitään karmeita draamoja käsitelty, siitä en olisi pitänyt. Pidin myös kerronnan minä-muodosta, jolla pääsen aina paremmin tarinan sisään.

Toivekirja siirtyi lapsellisessa miitissä He_Ri:lle... :)

Kiitos toivekirjasta!

Minä pidin tästä kirjasta. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, mutta en muistanut tarinasta mitään. Verkkainen tahti sopi hyvin kirjan tunnelmaan. Loppu pääsi vähän yllättämään.

Kierrätysmiittiin tarjolle.

Niin se kirja matkasi Turusta Forssan kautta tänne Tammelaan! Nappasin sen pippikseltä tämän päivän kirjanvaihto- ja kahvittelumiitissä. Kiitos herttaiselta vaikuttavasta kirjasta!