Før jeg brenner ned 2010, suom. Päivi Kivelä, WSOY Aikamme kertojia 2012. 306 s.

Kertojan syntymän aikoihin vuonna 1978 hänen kotiseudullaan etelänorjalaisessa kylässä oli sattunut tulipalojen sarja, joka oli koskenut ja koskettanut monen kyläläisen elämää. Kertoja on kuullut näistä paloista, ja kun hän sitten Italian-matkallaan 'näkee' edessään kylänväen – eläviä ja kuolleita ja niitä joita hän ei koskaan edes tuntenut -, hän päättää ryhtyä selvittämään tulipalokylän tarinaa. Näin hänestä, oikeustieteen opiskelijasta, tuleekin kirjailija, huolimatta mummon kommentista: "Vaikka isäsi onkin kuollut, ei sinun tarvitse pilata elämääsi."
Tulipalojen taustoja tutkiessaan hän samalla kertoo omaa nuorenmiehen tarinaansa. Sieltäkin löytyy valheita ja syyllisyyttä.

Tulipalojen sytyttäjä selviää lukijalle jo ennemmin kuin myöhemmin. Kirja ei kokonaisuudessaan olekaan varsinainen jännäri. Se on monikerroksinen tarina kahdesta nuoresta miehestä, tosipohjaisista tapahtumista, niiden mahdollisista syistä ja todellisista seurauksista. Se on kylänväen kuvaus ja mikrohistoria. Se on monikerroksinen, hyvin kirjoitettu, kaunis, henkilöilleen armollinen tarina. Se on hyvä siksikin, että kirjailija ei psykologisoi liikaa eikä lässytä tippaakaan.

-ruzena

Lukuiloa!

Sain toivelistakirjan käsiini eilen. Kiitos ruzenalle vaivannäöstä ja hyvää joulua myös!

Tykkäsin paljon. Vähän dekkarimainen tai psykologisen trillerin aineksia mutta hienovaraisella tavalla. Syyllinen oli selvillä jo hyvän aikaa mutta se vain lisäsi kiinnostavuutta. Tuhopolttajan liikkeiden seuraaminen kylmäsi (ja lopulta hänen käytöksensä mm. makkaranpaistoa...) Kirjailijan tyyli ja tarinan rakenne oli nautinnollista luettavaa, ehkä pidin eniten kirjailijan omasta tarinasta, sitä huomasin odottavani. Kirjan luettuani mietin kirjailijan ja tuhopolttajan yhtymäkohtia, kuinka paljon heissä oli samaa mutta toinen epäonnistui ja toinen ei. Ajatuksissa pyöri myös vanhempien ja lasten rakkaus ja odotukset ja ääneenlausumattomat toiveet. Myös Norja maisemana ja sen ihmiset kiinnosti tässä. Hyllystäni löytyy Jo Nesbo joka kiehtoo tällä hetkellä vain koska pääsin takaisin Norjaan. Hieno ja moniulotteinen kirja. Kiitos ruzena, kun sain lukea tämän.

Hippasin tuittupeppiä tällä, joten kirja matkaa jossain vaiheessa eteenpäin.

Toivelistahipasta tuittupepille. Sain tilaisuuden tuupata tämän postin vietäväksi, vaikka muutoin vähän koitan boikotoida ko. laitosta. Sillähän ne postimaksut kyllä vaan nousee... Mutta lukuiloa hyvän kirjan parissa siten joskus.

Wau mikä yllätys! Kiitos kovasti... Täytyy myöntää, että tekisi mieli tuupata tämä lukupinon päälimmäiseksi ja kun oikein asiaa mietin, niin miksipä ei?! Ellen sitten tarjoaisi tätä ensin äidilleni luettavaksi, luulen että häntäkin voisi tämä norjalainen tarina kiinnostaa.

Palaan luettuani.

Kiitos sekä ruzena että Niksu!

Jäänyt kirjahyllyyn lukemattomana tämä kirja, nyt siivouksen yhteydessä vihdoin äidille luettavaksi :)