WSOY (1996,) 6.p. 1996. 406 s.
Finlandia-palkinto 1996

5.12.2014

Voi Pyhä Neitsyt! Nyt kävi niin, että en saanut luetuksi hyvää kirjaa! Luin triptyykin ensimmäisen ja pisimmän osan, noin 200 sivua. Kun se oli ollut aika työlästä, niin – vastoin tapojani – lähdin etsimään apua kritiikeistä ja blogeista että päätänkö ottaa vai jättää loput 200 sivua. Kun kenenkään arvio ei avannut minulle niin arvokasta ajatusta kirjasta, että olisin ottanut vaarin, niin kirja jäi kesken.

Toki kannatti lukea senkin verran kuin luin. Kielihän on ihan mahdottoman hyvää ja nautittavaa ja heijastaa 1300-luvun ajattelua ja tapoja vallan viehättävästi. Kirjaa ei kai voikaan lukea nopeasti hukkaamatta sen ansioita.
Mutta lukemisen pakollinen hitaus yhdessä kirjan olemattoman tarinallisen vedon kanssa olisivat vaatineet Todellista Kiinnostusta Kirjallisuuteen, jotta voisin puhua lukunautinnosta. Aihepiirikään ei kiinnostanut. Lähimmäs minun ajatusmaailmaani tuli se miten naisen paikkaa tehtiin selväksi.

Kuka olikaan tämän kirjan valinnut Finlandia-diktaattori? No Aki Kaurismäki. Muut ehdokkaana olleet huomioon ottaen käsitykseni sinänsä kyllä on että paras valittiin.

Takana puhumisen taitoa: Morren maailma -blogin keskusteluhännässä Marjatta Mentula - joka oli ihastunut kirjaan – kertoo Joensuun kirjallisuustapahtumasta episodin, jota itsekin olin todistamassa. Meuhkaava Rane saatiin siellä vaiennettua vasta yleisön pyynnöstä.

-ruzena

Palkintokaapista, päivää!

Hip hei, sain kirjan postista ongelmitta! Onpa jännä nähdä, miten minulle tämän kirjan kanssa käy. Olen nimittäin itsekin tätä aloittanut joskus muinoin, mutten silloin päässyt kovin pitkälle. Sitten lahjoitinkin oman kappaleeni Lontoon merimieskirkon kirjastoon, kun muutin takaisin Suomeen ja yritin vähän pienentää muuttokuormaa.