Takakannesta:

"Uhri on olohuoneessa. Auki viilletty kurkku. Ilmastointiteippisiteet.
Etsivä Jane Rizzoli ymmärtää heti, miksi hänet on kutsuttu paikalle. Tilanne on karmivan tuttu. Yöllinen murtautuminen ikkunasta sisään. Uhri tai uhrit yllätetty unesta. Siististi laskostettu yöpaita makuuhuoneen tuolilla. Ja kateissa oleva nainen.
Kaikki tuntuu viittaavan lehdistön Kirurgiksi kutsumaan nerokkaaseen sarjamurhaajaan. Tämä ei kuitenkaan voi olla hänen työtään. Warren Hoyt on visusti lukkojen takana.
Mutta mitä on tapahtunut uhrin vaimolle?"

Palkintokirja saajan toivelistalta, onnea!

Kirja perillä, kiitoksia! Oikein mainiosti kelpaa myös suomenkielinen versio :)

Jännähän tämäkin oli, mutta jotenkin ei tempaissut mukaansa ihan Kirurgin lailla, vaikka tavallaan oli sille jatkoa. Mutta sujuvaa perusjännitysviihdettä kyllä.

Seuraavaksi toivelistahippakirjana Flower78:lle.

Kiitokset, Annimanni, tästä kirjasta toivelistahipan kautta!

Tämä on yksi hyllyni vanhimmista kirjoista ja tuli listatuksi Louhintahaasteeseen. Listaa tehdessäni en katsonut niin tarkkaan, että olisin tajunnut tämän olevan jatko-osa Kirurgille, jota ei hyllyssäni tainnut edes siinä vaiheessa vielä ollakaan. Tätä lukiessa siis hieman harmitti, että Kirurgi on lukematta, sillä siihen viitattiin monta kertaa tässä kirjassa.

Aiemmin luin Gerritsenin Hiljaisen tytön, josta pidin, ja pidin kyllä tästä Taidonnäytteestäkin. Muutamia tosi jänniä kohtia oli, mutta kieltämättä todella tarkat ruumiinavauskuvaukset eivät olleet kovin miellyttävää luettavaa. Onneksi niitä ei ollut liian monta. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä jännityskirja, Gerritsenin kirjojen lukeminen jatkuu!

Saka74 kiinnostui tästä kirjasta, joten tämä päätyy hänen hyllyynsä. Jännittäviä lukuhetkiä!

Olen muistaakseni lukenut vasta yhden Gerritsenin dekkarin, mutta useampi on hyllyssä. Täytyihän tämä siis ottaa luettavaksi saatavilla-hyllystäsi. Kiitos!

Kirja oli viihdyttävää luettavaa. Tässä ei tylsiä kohtia ollut. Yksityiskohtaiset kuvaukset ruumiinavauksista eivät minua kyllä kiinnostaneet ja ihmettelin loppupuolella päähenkilön sinisilmäisyyttä. Jopa tällainen maallikko kuin minä tajusi, mikä kuvio oli.

Loppupuolella tulikin melkoinen yllätys vastaan. Erään henkilön kerrotaan käyvän joka tammikuu St. Bartsissa. Sivistymättömänä ihmisenä googlasin, mikä se sellainen paikka on. No sehän on virallisesta nimeltään Saint-Barthélemy, joten tästä saan uuden kohteen maahaasteeseen. Kun googlailin, ihmettelin saaren lentokentän ja pääkaupungin nimeä. Wikipediasta löytyikin kaikenlaista mielenkiintoista, esim.:

"Ruotsi osti vuonna 1784 Saint-Barthélemyn siirtomaakseen. Ranska sai vaihtokaupassa kauppaoikeudet Göteborgiin. Ruotsi kehitti saarta, ja se sai tullivapauden. Ruotsi rakensi sinne myös useita rakennuksia ja linnoituksia. Saaren pääkaupungin Gustavian nimi tulee puolestaan Kustaa III:lta. Saarella oli vuonna 1815 noin 5 760 asukasta, mutta sen jälkeen sodat, luonnonkatastrofit ja vuoden 1852 tulipalo, joka tuhosi Gustavian eteläosaa, pakottivat Ruotsin luopumaan saaresta. Saint-Barthélemy siirtyi vuonna 1878 takaisin Ranskalle."

Kaikkea sitä taas oppi lukemalla dekkarin.

Jännitystä tarjolle miittiin!

Jännittäviä lukuhetkiä!